LALLI: Häh? (Naurahtaa.) Kerjäläinen!—Käske toiseen tupaan.
KERTTU menee.
LALLI: Taisin hiukan hämmästyä äsken.
TUURA: Kah, hämmästyyhän sitä ihminen vähemmästäkin.—(Vaitiolo.) Niin, taitaa olla tästä aika kotimatkaa ajatella.
LALLI: Sitä ennen tahtonet kuitenkin asiasi toimittaa? (Viittaa vieraan istumaan. Istuu itse pöydän päähän. Tuura rahille pöydän toiselle puolen. Vaitiolo.)
TUURA: Se olisi asia sellainen, että kun sinä et totellut sitä arpakapulaa…
LALLI (kiivaasti): Minä en ollut sitä lähettänyt.
TUURA: Et. Mutta näetkös, se oli nyt sittenkin yhteinen asia…
LALLI: Häh? Enkö minä ole oma mieheni? Enkö istu oman orren alla?
TUURA: Istut, istut.—Mutta kyllähän se kylän ja kihlakunnan käräjissä niin päätettiin.