HENRIK PYHÄ: Mutta nyt näen, että sinun sielusi on vielä pimeä ja sinun sydämesi monen pahan aivoituksen pauloittama. Noituus ja kaikkinaiset pakanalliset menot…
KERTTU (kielevästi): Enkä minä taas aivan pakana ole! Sen saattaa kuka tahansa täällä todistaa.
(Lyhyt vaitiolo.)
HENRIK PYHÄ (jyrkästi): Milloin miehesi palajaa?
KERTTU: Tulee, jahka joutuu.
HENRIK PYHÄ (kiivastuneena): Vaimo, vastaa minulle!
KERTTU: Ohoh, kylläpä nyt äänesi korotat, kun kuulet isännän poissa olevan!
HENRIK PYHÄ: Vastaa! (Lähestyy Kerttua.)
KERTTU (hämmästyy vieraan ryhtiä): Millä oikeudella sinä käsket täällä?
HENRIK PYHÄ: Minäkö?