SINIKKA: Saattavatko—noidanhenget—sisälle tulla?
KERTTU: Tulevat tupaankin joskus.
SINIKKA vetää pelästyneenä päänsä takaisin rankisiinsa.
KERTTU (hyräilee):
Neitsyt Maaria emonen, lavekämmen karjan eukko—
SINIKKA (pistäen päänsä jälleen esille): Äiti!
KERTTU: Niin, lapseni?
SINIKKA: Miksi noidanhenget aina myrskyllä liikkuvat?
KERTTU: Nehän ne juuri myrskyn synnyttävät.—(Vaitiolo. Alkaa itsestään kertoilemaan.) Kolme on solmua tietäjällä. Kun ukko ensimmäisen solmunsa avaa, niin siitä jo tuima tuuli on tullakseen. Kun toisen, niin lumi pilvenä pyryää, tiet ja talot hankiin hautautuvat. Mutta kun iso mies kolmannen solmun irroittaa, silloin on myrsky maailmankaato, puut poikki ruskavat ja kaikki pedot metsässä vapisevat. Sillä silloin Lappi liikkuu.
SINIKKA: Ja isä kun läksi!