INKO: Oletko tappanut pyhän miehen?
LALLI (raukeasti): En muista. Korvani koskena humisevat.—(Tarttuu päähänsä, on näkevinään veripisaroita kädellään.) Verikoskena! Verikoskena!
KERTTU (kyyneliensä välistä): Miksi ne eivät antaneet hänen olla rauhassa? Nyt ne ovat tehneet hänet murhamieheksi!
LALLI: Lapinkorpi sen teki, Kaikkivalta kohotti kirveheni—Siellä istuu nyt pyhä mies, ajelee yksin huurteisessa aamuhämärässä.—(Kauhulla.) Hän etsii päätään.—Kuuletteko? Kulkusia! Hän tulee tännepäin.
SINIKKA purskahtaa itkuun ja kätkee päänsä Ingon olkaa vasten.
KERTTU: Jumalani! Jumalani!
LALLI (kuuntelee): Hän pysähtyy.—Nyt hän on kartanolla. Nyt hän tarttuu eteisen oveen.—(Suurimmalla kauhulla.) Hän tulee tupaan! Hän tahtoo ottaa oman pääni minulta!
(Kohottaa toisen käsivarren ikäänkuin suojakseen.
Tuvan ovi aukenee äänettömästi.)
LALLI (nyykähyttäen päätään ovelle päin): Minä tulen.
SINIKKA: Isä! Eihän siellä ole ketään.