BALDUIN: Luonnollisesti. Tarkoitukseni oli ainoastaan huomauttaa, että edellisessä tapauksessa minun vähäpätöinen kykyni kenties voisi olla käytettävissä…
TUOMAS: Ellen ole epäkohtelias, ryhdyn mieluummin heti virkaani toimittamaan.
BALDUIN (keveästi kumartaen): Myöskin minulle on se oleva mieluisempaa.—Nyt voin siis katsoa toimeni täällä päättyneeksi.
TUOMAS: Te aiotte lähteä, herra legaatti?
BALDUIN: Jo ennen iltaa, jos suinkin mahdollista.
TUOMAS: Ja minne, jos minulla on lupa kysyä?
BALDUIN: Ensin Turkuun, sitten Tukholmaan.—Olen täällä jo viikon viipynyt, oikeastaan vain veljeni palaamista odotellen. (Tuomas on edellisen aikana riisunut rautapaitansa Pietari Kaikkivallan avulla, joka yhtä äänettömänä vetäytyy jälleen ovensuuhun. Astuu nyt pöydän ääreen, josta Balduin on väistynyt pari askelta vasemmalle.)
TUOMAS: Näen tässä pöydällä kasan pergamentteja. Uskallanko vaivata teitä, herra legaatti, minulle lyhyesti kertomaan, mitä täällä on tärkeintä minun poissa-ollessani tapahtunut?
BALDUIN: Ei mitään iloista ainakaan.—(Ojentaa hänelle pöydältä erään pergamentin.) Tässä esim. on vastaus Lybeckin kauppiailta.
TUOMAS: Ja se kuuluu? (Silmäilee nopeasti kirjettä.)