Minä metsän polkua kuljen —.
Minä metsän polkua kuljen kesäillalla aatteissain ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelen vain.
Tuoll' lehdossa vaaran alla
oli outoa äskettäin,
niin vienoa, ihmeellistä
all' lehvien vehreäin.
Minä miekkonen vain sen tiedän, minä vain sekä muuan muu ja lehdon lempivä kerttu ja tuoksuva tuomipuu!
1894
Hyljätyn valitus.
Illalla kävelin ma kangasta pitkin,
kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.
Yö oli ihana ja tuuloset nukkui,
kukat kaikki tuoksui ja käköset ne kukkui.
Mikä minun sydämeni synkäksi saikaan?
Muistoni lensivät nuoruuden aikaan.
Katselin kädessäni kankahan kukkaa,
ajattelin impeä tuuheatukkaa.