Myöskin inha itselleni.
Särkyköön mun sydämeni,
menköön onni sun ja minun!
Nyt on voitonseppel sinun.
Vaan jos takaisin hän palaa?
Jos hän mua muistaa salaa?
Silloin helmahansa heityn,
syöksyn syvyyteen ja peityn!
1912.
Mennyt.
Putosivat puista lehdet, pilvilöistä sateet, ei pudonnut tuskan taakka minun mielestäni,
Muutti linnut maille muille,
aalto jääksi jäätyi,
yksin yön pimeän lintu
rinnassani laulaa.
— Oi Jumala, sano minulle,
milloin kesä tulee?
— "Silloin, koska kirkonkellot
matkallesi soittaa."
— Oi Jumala, vielä virka,
milloin päivä nousee?
— "Silloin, kun vihanta virpi
kummullasi kukkii."
— Hyvä Jumala, etkö luule,
että armas palaa?
— "Palajaa, kun vieras sulho
vierellänsä kulkee."
— Lausu, laupias Jumala,
vielä viime sana:
yletänkö ystävääni
Tuonen tuolta puolen?