4..
Oi, istuos impeni tänne, niin annamme aattehen, niin annamme aattehen lentää yli vuorien, laaksojen.
Me lennämme lemmen siivin
kotiseutuhun kultaiseen,
mi yksin talvityössä
nyt nukkuvi mökkineen.
Mekin tehtäis tölli sinne,
ahon laitahan, alle puun,
siell' illat istuttaisi
vain valossa valjun kuun.
Tai ääressä takkavalkeen
menis talviset illat nuo,
kun mökkiä kinokset kietää
ja haavehet haamuja luo.
Sinä polkisit rukkia pientä,
minä verkkoa kutoisin,
ja joskus, viikkojen päästä,
tulis vieraskin töllihin.
Joko pelkäsit, etelän perho?
joko lähdemme lentämään
taas maille lemmen ja riemun
ja jätämme talven ja jään?
5.
En tiedä, miks sua pelkään, kun noin sua katselen. On kuin sun silmies yöstä sois kaikuja kellojen.
Ne soittavat riemuhun suureen tai suurerien murheesen. En tiedä, miks sua pelkään, kun noin sua katselen.