Piru silloin kirosi kimmahtain:
"Se lempo se eelleni ehtii ain!
Se lempo se puhdasta tekee vaan!" —
Ja pois hän laukkasi vihoissaan.
12. Metsäntähti.
Minä metsäntähteä rakastin ja kaunis on metsän kukka. Hän oli niin nuori ja valkoinen, mut häll' oli tumma tukka.
Hän oli niin hieno ja valkoinen,
mutt häll' oli viisas mieli.
Ja jos hän hulluja huokasikin,
niin kertonut ei sitä kieli.
Ken metsäntähteä rakastaa,
sen viepi metsän hukka,
ja metsä jos ei sitä veisikään,
niin viepi sen tumma tukka.
Hän on niin viisas ja valkoinen ja sievä kuin sisilisko. Mut häntä kun kutsut kullakses, niin sulle hän on vaan — sisko!
13. Omenankukat.
Mun onneni kukkii kuin omenapuu kevät-öissä valoisissa, kun kuusten latvat ne punertuu ja immet on unelmissa.
Ne yöt pari ympäri helluntain,
ne yöt on suuret ja syvät,
ja silloin, jos ei tule tuuli vain,
niin kypsyvät heelmät hyvät.