Sua lemmin.
Oi, jos sinä tietäisit, tyttö oi, mitä kauniita maailmoita, sun povessas nuoressa unelmoi, sinä hengelläs hellisit noita!
Mut ethän niitä sä tuntea voi.
Ne lie vain haaveita, joita
sinne muinoin mun sieluni kaipuu loi —
oi, aikoja ihanoita!
Sua lemmin. Sa minua lempinyt et.
Mitä tahtomme taisi sille?
Mitä taidamme, ihmiset poloiset,
elon lankojen kehrääjille?
Me voimme vain olla iloiset
ja itkeä unelmille.
VI
En jaksa hymyillä.
Oi en koettanut silloin ma hymyillä, kun itkuhun olin pakahtua. Olen laulellut silloin ma keväitä, kun syystuulet tutjutti mua.
Olen laulellut silloin ma lemmestä
ja muistellut, tyttöni, sua.
Nyt, kevääni kantelo kaunis sä,
nyt joudat sa unhottua.
Nyt enää mä hymyillä jaksa en.
Pää painuvi vasten kättä.
Minä halajan metsien povehen.