Tai tyhjä sen kukkaro on.
Kuka lieneekin onneton?
Oi, tyttönen herttahinl
Sun aatokses arvasin.
Ja oikein arvasit, kun
kurjaksi luulit mun,
Raha, jonka löin pöydälle,
mun viimeisein oli se.
Mut silmäni kyynelet
ne olleet ei viimeiset.
Jäi jäljelle paljonkin,
tuli uusia myöhemmin.
Kaikk' onhan jo lopussa.
Yhä raukka rakastan ma.
1898.
Kadonnut sävel.
1.