Trubaduurin laulu.
Tuli linnahan köyhä sotamies —
Kunigunda, ah, Kunigunda —
"Hei, heitukka, kustapa kulkee ties?"
"Minä maailman matkoja astun."
"Ja jos olet suora sotamies —"
Kunigunda, ah Kunigunda —
"niin tännekin päättyä voi sinun ties."
"Sama mulle, mut palkan ma tahdon."
"On oikein, palkkansa saa sotamies —"
Kunigunda, ah, Kunigunda —
"Kuus riksiä vuodessa riittää kenties?"
"Ei, herrani, enempi ma vaadin."
"Mitä hulluja? Hallitse järkesi, mies —"
Kunigunda, ah, Kunigunda —
"Mut varro, sa seitsemän saat kukaties,
jos miekkasi totta voi tehdä!"
"En myö minä miekkaani, hovimies —
Kunigunda, ah, Kunigunda —
"riikin rikseihin, se on, jumal'ties,
itse Hiidessä kuuraeltu.
Mut kuninkaan tyttären jos kukaties —
Kunigunda, ah, Kunigunda —
saan palkaksein, olen kuninkaan mies."
"Huuti, tolvana, matkaasi marssi!"
Ja ryntäsi päälle vihamies —
Kunigunda, ah, Kunigunda —
voitti joukkomme, uhkasi orjuuden ies,
kas, silloinpa sankari saapui.
Hän tuli kuin liekkien liehtoma mies
Kunigunda, ah, Kunigunda —
hän löi, joka iskunsa kuoloa ties,
sota päättyi, maa oli vapaa.
"Ja saanko ma palkkani nyt kukaties —
Kunigunda, ah, Kunigunda —
"nyt lien minä kuninkaan tyttären mies."
Verijälkiä kannukset jätti.