1899.
Pojilleni!
Kaihtaen, voimatonna seison eessä välttämättömän: kaiken raskaan, mi teitä vartoo.
Mut älkää katsoko synkästi elämää — älkää silti kovasti, säälimättä kuin elämä katsoo!
Käsin kaksin kantakaa taakka; mutta tehkää se pystypäin ja katse kirkkaana!
Hyvä hymynne olkoon, lämmin, viisas kuin harvoilla vielä on voimakkailla.
Vihamiehiä vältä ei kukaan; eivät he lepää, eivät unhota työtään — se heille kuuluu.
Olkaa liian ylpeät kostamaan! Sydämen tyyni ylemmyys on kunnia kotinne, heimonne.
1903.
Väsyneitä puita.