HELMIÄ KYLLÄ.
Kainosti laulusi nuo »Helohelmiksi» ristinyt oot sa, helmiä kyllä ne lie, mut hikihelmiä vaan.
4.
ERÄÄLLE KIRJAILIJALLE.
Ajatusviivoillaan hän peijaa, pentele, meitä aatetta etsimähän sieltä, miss' ei sitä oo.
VASTAMYRKKYÄ.
Hän lauluja laatien istuu yöt ja päivin hän lausuvi yönsä työt— mä kääntyen, nääntyen kuulen. Mihin, polonen poika, ma turvaudun, kun hukkua oon runotulvaas sun?— On keksitty keino jo, luulen:
Kun astuvi majaani rauhaiseen tuo vietävä taasen vihkoineen ja viereeni istahtaapi, omat lauluni tempaan ja armotta hänen kuultensa niit' alan lausua— hän kauhulla kaikkoaapi.
FILOSOFEERAAVA YLIOPPILAS.
Voi, voi tätä kurjaa maailmaa, voi sinuas ihmiskunta, sua säälin mä niin, ett' taasenkaan koko yöhön en saane unta.