Ja kohta lauloi koko maa, meri ja taivas Luojan luomisvirttä.
MOLEMMAT MORSIUSPARIT.
Vieri sitten aikaa vähäisen.
Vietti yönsä Ahdin impien ilossa se maankuulu kuninkaanpoika, mutta notkui neinnä morsianna köyhän kalastajan mökissä tuo kuvankaunis kuninkaantytär, joka ei ollut hennonnut evätä kättään muhkealta nuorukaiselta, joskin hänen sydämensä oli kumman kuvajaisen oma.
Näin elivät he kumpikin kotvasen omituista, vaarallista kaksois-elämää.
Raikui riemu kattoon saakka Ahdin pitkissä pidoissa. Paistoi päivä leppeämmin merimiehen lesken taloon mieluisan miniän helman kynnystä kuluttaessa.
Kuitenkaan he eivät kumpikaan voineet unohtaa toisiaan.
Pyrki usein sen maankuulun kuninkaanpojan nauru itkuksi tyrehtymään keskellä jumalaisten juominkeja, aallon kassapäiden karkeloita. Eikä ollut kaukana kyynel mieluisan miniänkään, kun kuu illoin tupaan tuli ja meri tuvan takana hänelle muinaisia muistutteli hiljaisella, salaperäisellä hyminällään.
Kuitenkin he koettivat kumpikin urhoollisesti kestää eronsa. Sillä olivathan he niin sen päättäneet.
Koitti sitten päivä, joka oli päättyvä häihin ja hää-yöhön heille kummallekin.