Mutta sitä ei nuori mies tahtonut suinkaan sallia. Hän kyllä tulisi yksin toimeen siellä, kun hän vain saisi tietää paikan.
—Hyvä! Susanna tai pehtori neuvoo sen kyllä teille. Mutta sitä ennen, ottakaa tämä lamppu, ett'ette kompastu porraskäytävässä.
—Kiitän nöyrimmästi. Kenties saan samalla kertaa sanoa hyvää yötä?
Arvelen että emännöitsijänne myös voi neuvoa sopivan huoneen minulle.
—Kyllä. Hyvää yötä siis!
Paavo Kontio katsoi mielihyvällä hänen jälkeensä. Siitä oli pitkä aika kun hän oli nähnyt ketään niin hyvin kasvatettua nuorta miestä.
Hän ilmaisi tuon ajatuksensa myös Sinikka-rouvalle, joka istui liikkumattomana takkavalkean edessä.
—Teidän serkkunne tuntuu olevan kelpo mies, hän sanoi. Kaikki tunnustukseni!
—Minun mieheni serkku, oikaisi Sinikka-rouva välinpitämättömästi.
Kyllä, minä pidän paljon hänestä.
—Hänen käytöksessään on jotain sotilaallista, virkahti Paavo Kontio vielä. Hän on ehkä juuri päässyt jostakin upseerikoulusta?
—Ei, hän on juristi. Mutta hänen esi-isänsä ovat monessa polvessa olleet sotilaita. Ja jättäähän se aina jonkin jäljen.