—Ainoastaan niin kauan kuin sinä et täydellisesti luota minuun.

He katsoivat toisiinsa terävästi ja epäluuloisesti kuin kaksi gladiaattoria, jotka mielellään heti antaisivat armonpiston toisilleen. Mutta he tunsivat toisensa ja tiesivät jo vanhastaan kumpikin olevansa siinä määrin varuillaan, ettei se niin yksinkertaisesti eikä ainakaan ennen kuin pitkän, väsyttävän taistelun jälkeen voisi kummallekaan onnistua.

Paavo Kontio katsoi parhaaksi tehdä ensi yrityksen.

—Hyvä on, hän sanoi. Minä luotan. Millä voin sen sinulle todistaa?

Jaakko Jaakon-Lauri hymyili herttaisinta hymyään.

—Ensiksikin sillä, että istut alas ja lupaat pysyä aivan tyynenä ja maltillisena. Toiseksi sillä, että kaadat itsellesi whiskyn ja otat sikarin…

—Hyvä! Molemmat ehdot ovat täytetyt jo.

—Ja kolmanneksi sillä, että lupaat käyttää juriidista, huomaatko, pelkästään juriidista järkeäsi. No niin, nyt voimme alottaa!

—Siis siitä, missä yhteydessä nuo merkilliset tapaukset voivat olla toistensa kanssa?

—Niin. Vaikkakaan meillä ei ole vielä kaikki edellytykset selvillä, meillä on kuitenkin sen verran ainehistoa, että voimme tehdä, ellei muuta niin ainakin eräitä loogillisia johtopäätöksiä.