Talven pitkän ahkerasti luimme,
nyt me niemen kainalossa uimme,
sitten kirjat kiirehesti loukkoon,
itse varsain, vasikoitten joukkoon,
koska kevät on,
elo huoleton,
päiväkulta paistaa,
kesämarjat maistaa.
Talven pitkän ahkerasti luimme,
nyt me yhtä uutterasti uimme,
piehtaroimme, pyytelemme kalaa,
myyröstämme niinkuin myyrät salaa,
koska kevät on,
huomen huoleton,
kesä tulla taitaa,
vaikka ilman paitaa!
6.
PELTOLAULU.
Kaitse, Luoja, köyhän karja,
kaitse köyhän siemen,
että kauan kukoistaisi
väki Väinön niemen;
jos et suone tyyntä säätä,
suonet tuulta lauhaa,
ettei sota, rutto, halla
raasta Suomen rauhaa;
meille, meidän lapsillemme
rauhan askar anna,
ettei tänne maailmalta
vihan viestit kanna;
tämän maan me varjellehet
oomme vainon alta,
tääll' on ahot autuaiden,
valoisien valta.
Kuin on rakas, rauhallinen
toimemme ja työmme,
olkoon tyynet, onnelliset
päivämme ja yömme;
kuin me teemme toukojamme
hartahasti, hiljaa,
heiliköhön sydämemme
hengen kultaviljaa;
kuin on soinut Väinön soitto
riemuhun ja vaivaan,
kantakoon se kiitostamme
korkeuteen nyt taivaan;
tämän maan me varjellehet
oomme vainon alta,
olkoon täällä onnen lehto,
valoisien valta.
7.
KAIKEN KANSAN LAULU.
Vaarass' on taattojen tanner, vaarassa maammojen manner, onni ja vapaus maan!
Raikuvat tornista torvet, vastaavat Väinölän korvet: Suomea suojelemaan!
Vaarassa on kotikieli, on laki oikeamieli, on isä, äiti ja laps!