Päivä päivältä enemmän arvailen elämän arvat.
Enkä syrjässä alati istu, kuule ikkunasta, valjastan runonkin varsan, istun itse korjahani, annan tiukujen helistä, joulukulkusten kulista, käyn kera ilohon, ajan taloihin Tapanin kanssa.
SYYSKYLVÄJÄ.
»Syys tullut on. Miks yhä kylvät, mies?
Pian peltosi kattaa jo talven ies.»
—»Kylvän ma keväitä uusia varten, antaudun armoille kohtalotarten.»—
»Olet vanha jo, mennyt on kevääsi oma
Sun eikö jo maassa maata ois soma?»
—»Kannan ma kuorman riemun ja huolen, siementä kylvän, siks kuni kuolen.»—
»Näin uskoen uutehen keväimeesi sa uskotko myös ylösnousemukseesi?»
—»Tiedä en. Teen vain tehtävääni.
Soi läpi sieluni ijäinen ääni.»
»Mitä sulle virkkavi ääni tuo?
Se kauhua kuolon vai lohtua luo?»