—Tietysti siksi, että sain korkean hinnan niistä, virkahti ukko olkapäitään kohauttaen.
—Paljonko yli nimellis-arvon? tiukkasi Antti.
—Koko joukon, muhoili ukko. Toivon, ettei siitä tullut teille mitään ikävyyksiä?
Vastauksen asemasta veti Antti revolverinsa ja ampui häntä suoraan ohimoon.
Ukko kaatui maahan sanaa sanomatta. Antti pisti revolverin taskuunsa, juoksi ulos, hyppäsi ensimmäiseen autoon ja käski ajaa pitkin Töölön tietä. Heti kaupungin ulkopuolelle päästyä ojensi Antti parikymmentä markkaa kuljettajalle:
—Ja nyt, anna mennä! sanoi hän.
—Mihin me ajamme? kysyi kuljettaja.
—Mihin hyvänsä! Pääasia, että joutuu. Mars!
Auto lähti kohona kierimään.
Antti istui perässä ja maisteli konjakkiaan. Vähäväliä hän ojensi aina uuden setelin kuljettajalle, vaatien tätä parantamaan vauhtia. Talot ja kylät lensivät heidän ohitseen. Kuljettaja, joka piti häntä tavallisena hutikkaisena herrasmiehenä, kääntyi vihdoin noin Korson aseman kohdalle tultuaan autonsa oikealle päästäkseen sitten takaisin Itäistä Viertotietä.