—Sille me emme voi mitään. Meidän täytyy pitää kiinni periaatteistamme.
Antti teki pienen kumarruksen ikäänkuin osoittaakseen toiselle, että vastaan-otto oli lopussa. Mutta kun Tuomas Valio oli häntä paljon vanhempi mies, hän kuitenkin jäi kohteliaasti seisomaan kuullakseen, mitä tällä vielä ehkä voisi olla sanomista.
—Pankki ei siis tahdo myöntää tätä kreditiviä meidän niinillämme? kysyi
Valio vihdoin ratkaisevalla äänellä hetken äänettömyyden jälkeen.
—Tjah, jos se olisi teidän yksityinen lainanne, hymyili Antti, voisi asia ehkä olla toista…
—No niin, se on meidän yksityinen lainamme…
—Mutta kun me nyt tässä tapauksessa sattumalta tiedämme, että se tulee yhtiön hyväksi, emme tosiaankaan ole halukkaat siihen.
Valio mietti vielä hetken.
—Entä jos minä hakisin pari vankkaa nimeä lisää? hän kysyi.
—Siinä tapauksessa on ehkä parasta, jatkoi Antti järkähtämättömästi, että he ottavat yksityisen lainan, jonka kanssa heillä luonnollisesti on oikeus menetellä kuinka hyvänsä, vaikka maantielle heittäisivät.
Tuomas Valio kumarsi.