—Hän! hymyili Soisalo. Hän on tietysti vain hyvillään siitä, että hänen tyttäriään hakkaillaan. Ei suinkaan hän ole aikonut vanhoiksi piioiksi heitä.
—Ja äiti?
—Hän on typerä ja vanhanaikainen! Siksi hänen tyttärensä myös niin armottomasti vetävätkin nenästä häntä.
Hän meni. Seurasi hetken jännitetty äänettömyys.
—Tietysti he eivät ole kotona, lausui sosialisti epäilevästi. Soisalo kehastelee!
—Tuskin, vastasi Antti. Ei hänen puheensa juuri siltä kuulostanut.
—Minusta meillä oli varsin hyvä näinkin olla, huomautti idealisti.
—Minulla puolestani ei ole mitään kahta rikasta perijätärtä vastaan, lasketteli Antti. Ikävä vain, että heitä on ainoastaan kaksi, ja meitä on tässä kolme kilpakosijaa.
—Minut voit jättää pois laskuista, virkahti idealisti.
Soisalo tuli takaisin samassa. Kaikki katsoivat kysyvästi häneen.