—Se huvitti minua, sanoi hän sitten yksinkertaisesti. Eikö teidän praktiikassanne ole koskaan tapahtunut, että olette ottanut naisen joksikin yöhetkeksi mitään niinsanottuja syvempiä tunteita häntä kohtaan tuntematta?
Antti päästi hänen kätensä siinä silmänräpäyksessä. Nyt hän oli todellakin sydämeen saakka loukkaantunut.
Olihan tuo tyttö verrannut häntä huvinaiseen, jonka kanssa on hauska herkutella yksi yö, mutta josta ei sen koommin tahdota tietää tuon enempää! Todellakin imartelevaa hänelle, Antille. Mutta epäilemättä hän oli hyvin ansainnut tämänkin katkeran ojennuksen, sillä muuten hän ei arvattavasti olisi koskaan parantunut miljonahoureistaan.
Näin miettien nousi hän Bettyn huoneen nurkasta, jossa heidän selittäytymisensä oli tapahtunut ja siirtyi muiden vieraiden joukkoon, missä heidän poissa-olonsa ei ollut herättänyt vähintäkään huomiota. Soisalo yksin oli pannut merkille sen.
—Noh? kysyi Soisalo, tyrkäten hiljaa kylkeen häntä. Kuinka käy?
—Minkä? kysyi Antti vastaan happamesti.
—Tietysti sinun naimapuuhiesi, lausui toinen. Tuleeko niistä mitään?
—Saa nähdä, virkkoi Antti nyreästi. Oletpa sinä utelias.
—Minulla on omat syyni siihen, kuiskasi Soisalo salaperäisesti.
Laitakin, että tulemme langoiksi!
—Häh? kysyi Antti silmät ymmyrkäisinä.