—Mikä setä? kysyi Johannes.
—Tuo, joka juuri ajoi ohitse meistä. Ja täti, joka istui hänen vierellään, viittaa vieläkin kädellään.
—Sepä omituista. Vastaa siis hänelle!
Johannes koetti kääntyä katsomaan taakseen, mutta ei voinut mitään nähdä enää. Sen sijaan virkahti Liisa:
—He puhuivat suomea.
—Suomea? Keitä he voivat olla? Näitkö sinä heitä, Irene?
Irene nyrpisti tylysti nenäänsä.
—Kyllä, vastasi hän. Ainakaan he eivät näyttäneet kuuluvan tähän seurakuntaan.
Ja lisäsi hetken perästä ylenkatseellisesti:
—Saattoivat olla ehkä Liisan tuttavia.