Sanottiin, että Seidi oli kuollut.
Ei oltu katsottu tarpeelliseksi edes ilmoittaa siitä Johannekselle.
Eikä Johanneskaan enempää tiedustellut. Mitä liikutti häntä enää, milloin hautajaiset olisivat tai olivatko olleet jo! Pääasia oli, ettei hänellä enää ollut mitään tekemistä noiden ihmisten kanssa.
Pois oli mennyt ainoa rakas muisto hänen avioliittonsa ajoilta.
Se oli ensimmäinen ruumis, jonka yli hänen tiensä kulki. Niin ainakin tuntui Johanneksesta.
Hänen onnensa kävi kalliiksi hänelle, tuon hän tunsi samalla. Mutta sitä enemmän ja sitä lujemmin hän päätti myös pitää kiinni onnestaan.
Samana iltana hän ilmoitti Liisalle, että heidän kenties nyt olisi aika matkustaa pois Parisista.
Minne he matkustaisivat?
Samantekevä minne. Ehkä aluksi Italiaan.
—Se on hyvä, sanoi Liisa. Me jätämme siten jälkeemme paljon entisyyttä.