kannella tyynen, talvisen taivaan? Peljätty Pohjolan peikkojen kesken! Voitko sa myös alas astua sieltä, leimuta, lyödä?
Silloin kuin vaipuvi vapaus maasta, laki kun loppuu ja rikokset riehuu— nousetko silloin kuin Ukon myrsky vuorien yli?
Näin minä lauloin. Hiljaisna uinui
lumiset järvet ja virratkin.
Mut uhaten taivahan kannella välkkyi
Väinämön kalpa.