Ja otamme Hiidestä orhit nuo, ne korskuvat, kiiltokarvat— heil näillä varsoilla ratsastaa vain valiot ja harvat!
Pois alta nyt ihmiset ahnehet!
Sylis aukaise maailma saita!
Kun Hiiden keisarit kulkevat,
niin aukee joka aita.
36.
Oli mullakin pikku ylpeytein, nyt on mulla orjan mieli.
Sua silmihin katsoa tohdi en, vaan katselen maahan ja mairittelen.
Sinä poljit mun pikku ylpeytein ja viekas on orjan kieli.
Se oli niin pieni, niin pieni vain, mut se oli sentään mun ainoain.
Sua soimaa en, sua heitä en— mut se kävi niin syvälle sydämehen.
37.
Ja jos mua lemmit armahain, niin tehkäme liitto ja vakaa, että ensi kekrinä tämäkin poika jo kultansa rinnalla makaa.