KERTTU: Te!
GRANSKOG: Juuri minä. Vaikka minä en voi ymmärtää, miksi te häntä niin jumaloitte.
KERTTU: Niin, minä jumaloin häntä, teidän uhallanne minä jumaloin häntä ja koko maailman uhalla, joka on hänen kunniansa lokaan polkenut. Mitä minä huolin teidän puoluejuonistanne ja sanomalehtienne loasta! Hän oli liian hyvä mies teidän kokouksiinne ja klubeihinne, ja siksi hänet piti murtaa.
GRANSKOG: Hän oli fantasti.
KERTTU: Hän oli jalo mies, jaloin mitä maa on päällään kantanut.
GRANSKOG: Minä tiedän jalomman.
KERTTU: Kuka?
GRANSKOG: Esimerkiksi minä.
KERTTU sylkee häntä silmille.
GRANSKOG: Te olette saanut huonon kasvatuksen, Gertrud.