KERTTU: Sinä saat sen itse lisätä. Minä jätän viimeisen sivun tyhjäksi.
ALLE: Täti Almalle sinä et ole pitkään aikaan kirjoittanut.
KERTTU: Minä kirjoitan nyt hänellekin. Sanonko minä hänellekin terveisiä?
ALLI: Sano, ja sano että kesä on kohta käsissä. Hän niin ikävöi minua.
Eilen kuulin minä jo ensimmäisen kiurun. Muistatko sinä nyt sanoa sen?
KERTTU: Kyllä minä muistan kaikki.
ALLI: Kuule, Kerttu, mihinkä sinä menit eilen konsertin jälkeen?
KERTTU: Minä olin kutsuttu illalliselle.
ALLI: Etkä sanonut minulle mitään. Minä odotin sinua niin kauvan, että luulin sinun jo menneen toista tietä kotiin. Siinä tapasi minut maisteri Lumme, ja me kävelimme vielä hetkisen pitkin sataman vartta. Ilta oli niin kaunis. Eikö totta?
KERTTU: Taisi olla.
ALLI: Oli niin kaunis. Kuu paistoi ja puut näyttivät niin suurilta ja pelottavilta. Mutta en minä pelännyt.