PIIKA PIKKARAINEN: Käynyt on joka talossa, saanut kiellon kaikkialta. Oi, häntä armahda emäntä! Kovin on kurjassa tilassa tyttö rukka: kengät rikki, riepuina hamehen helmat, paita aivan aukinainen, siihen vielä syntymätön alla ankean sydämen. Suo hälle kyly emäntä.
RUOJA: On kyly kytömäellä lautan lapsia latoa.
PIIKA PIKKARAINEN: Kylmä on kytöinen kangas, yö kolkko, pimeä korpi, pakkanen vain paukkelevi — varmaan hän kuolevi viluhun.
PIIAT: Armoa hyvä emäntä, armoa osattomalle!
RUOJA: Onhan siellä vanha talli, kaksi kaakkia sisällä. Min heponen hengähtävi, se on löylyä hänelle.
PIIAT pillahtavat itkemään.
RUOJA: Tää sana perille saata taikka tukkaasi varokin.
PIIKA PIKKARAINEN menee.
VANHIN RENGEISTÄ:
Pahoin teit emäntä parka.
RUOJA:
Itsepä työni mä tilitän.
Min' olen emäntä, minä!