KANSA:
Kuulkaa! Kuulkaa! Luojan päivä.
TAPANI: Ilma maiskahtaa me'elle, lehot kaikki leipäpuulle, virrat suuret voisulalle, sokerille rannanhiekat, suoloille meren somerot!
KANSA:
Suoloja! Voisuloa!
Mettä! Voita! Leipäpuita!
TAPANI: Oliko vielä helmilöitä? — Semmoinen on siellä luonto, hallitus sitäi parempi, ei ole köyhää, ei rikasta, kaikk' on yhtä onnelliset.
KANSA:
Eikö köyhää, ei rikasta?
Kerro, kuinka se tapahtuu.
TAPANI: Asia on aivan tälleen: Kaikill' on kuningas sama, jos jaksat, hyvinkin raadat, jos et, syöt, makoat — kaikki ruokkivi kuningas.
KANSA: Vie meitä, johata meitä tuolle puolen Lemmenlahta!
LEMMINKÄINEN (tulee vuoripolkua):
Mitä hurjat huutelette?
KANSA:
Ruotus maan kuninkahaksi!
Eläköhön Ruotsin Ruotus!
LEMMINKÄINEN:
Kuinka, te Kalevan miehet?
Oletteko unhottaneet
Väinön valtikan väkevän?
Kuka kylvi vainionne?
Kuka kaasi kontionne?
Kuka toi Tuonelta sanomat?
Ken ryösti satujen Sammon?
Kuka virtenne viritti,
joista järkkyi maa ja taivas?
Vastatkaa Kalevan miehet,
ken on tämän kaiken tehnyt?