Pohjolan tupa. Pitkiä penkkejä ja pöytiä, joiden ääressä istuu Pohjolan väkeä maljat edessään, naiset sylissään. Maljoista kohoavat liekit valaisevat yöllistä mässäystä. Pohjolan väki on rumaa ja karvaista, kullakin sen mukainen naamio, mitä hänen nimensä vaatii.
HUKKA: Eläköhön yö ikuinen, juhla julmuuden eläköön!
AHMA: Syökäämme syliä täysin häitä ahman ahneuden.
ILVES: Iloitkaamme illatsuita, niinkuin ilkeys iloitsee!
KETTU: Tanssikaamme, tanhutkaamme kavaluuden karkeloita!
KÄRPPÄ: Kaunoja kutitelkaamme niinkuin kutkuttaa kateus!
VILLIKISSA: Juokaamme viinoa vihojen niinkuin liekki leimuvaista!
KAIKKI:
Eläköön! Eläköön! Eläköön!
(Juominkia ja mässäystä.)
KETTU (lyöden kannun pöytään):
Minä vaadin vait'oloa!