—Nyt minun täytyy lähteä, sanoi hän ja nousi päättävästi. Näkemiin, ja kiitos tästä hetkestä!
—Kiitos itsellesi, virkahti Topi hiukan tyytymättömänä. Mutta me tapaamme kaiketi vielä?
—Toivottavasti. Jäätkö vielä kauaksi aikaa Berliniin?
—Vain pariksi päiväksi. Tottahan sinä syöt jossakin?
Topin mielestä he olisivat huomisen varalta voineet sopia esim. yhteisestä aamiaisesta.
—Jolle sinä et tulisi kuitenkaan, nauroi Johannes, joka ei ollut ollenkaan huvitettu tästä ehdotuksesta.
—Kuinka niin?
—Tietysti sinun matkaseurasi tahtoo myös syödä jossakin. Ei, paras, että pistät pienen kirjelipun, jos tahdot tavata minua.
—Saatko sitä sitten?
—Olen aina kotona. Hyvästi, ja tervehdi tuttaviani!