He olivat vanhoja tuttavia. Edellinen oli asunut koko talven Berlinissä, jälkimmäinen kertoi palailevansa viimeksi Sveitsistä, jossa hän oli ollut tutkimassa jotakin alaansa kuuluvaa uutta keksintöä.
—Valtion matkarahalla? kysyi Tamminen.
—Eikö hiidessä! Oman yhtiön kustannuksella.
—Se on totta. Sinähän olet toimitusjohtaja.
—Epäilemättä. Mutta minä aion pian vaihtaa asemaa.
—Saat paremman paikan?
—Paremman palkan luonnollisesti. Ja sinä?
—Jatkan tiedettäni. Kaikessa hiljaisuudessa.
He eivät olleet toisiaan vuosikausiin tavanneet. Topi Huotari ehdotteli, että he menisivät jonnekin juomaan lasin viiniä. Tamminen katsoi miettivästi kelloaan.
—Minun pitäisi oikeastaan jo aikoja sitten istua työpöytäni ääressä, sanoi hän. Mutta olkoon menneeksi! Tämän harvinaisen tapauksen kunniaksi.