Astuvi urhot, ukkonen jyskää, katso, jo Pohjolan portit ne ryskää, sortuvi, murtuvi, kaikuvi soitto, sankarit laulaa: päivän on voitto.
1900.
Eräänä uudenvuoden yönä.
Nuor' on maani, nuor' oon itse myöskin, varhain alkoi aamu kummallekin, näimme vuorten päältä päivännousun, nousimme ja kohti kiiruhdimme — vaan nyt sumu sankka päivän peittää.
Toivoimme me totta elämältä, uneksimme uutta hengen aikaa, jolloin kauneus ois kansain usko, nauru naisten, laulu miesten miekka, sotaa käytäis, iskis innon tulet, jyräis vastatusten vakaumukset — vaan on väkivallan väärän aika.
Liemme heränneetkin liian myöhään; ollut lie vain iltarusko, jonka vuorten päältä päivä meille näytti. Tullut yö on. Mennään maata, maani!
1900.
Helsinki helmilöissä.
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, nähkää Suomen talven suuri taika!
Koko Helsinki on helmilöissä, puistot kaikki kuurakaunehissa, kaasut palaa, sähkölamput loistaa, esplanaadi on kuin taikalinna, peikkoin palatsi ja vuoren hovi, kussa Hiiden neien häitä juodaan.