Hän taisteli, sikskuni saapui yö.
Saraseenit tunkivat päälle. Hän
Pyhän haudan partaalla seisoo, lyö.
Kuu paistaa kimmeltävään terähän.
Jo kauhistuu saraseenit. "Ken
tuo mies on miekoille tunnoton?
Aut' Allah! on suljetut silmät sen!
Tää taistoa kanssa kuolleiden on."
Pois poistuvat. Heidän on temppeli.
Mut kerran vuodessa — käy taru — hän
Pyhän haudan partaalle nousevi.
Kuu paistaa kimmeltävään terähän.
Ja ympäri enkelikuoro soi:
"Ken kuollut eestä on ylhäisen,
hän nukkuu vaan, ei kuolla voi,
maan altakin iskevi miekka sen."
1902.
Halla.
Suot on suuret Suomenmaassa,
rimmet sekä nevat.
Suomen soilla hallan immet
öisin laulelevat.
Noin ne laulaa hallan henget:
"Heilu-, heilukaamme!
Kukkii viljat vainioiden,
tähkät täydet saamme.
"Meille heilii hengen laihot,
meille miesten mietteet.
Suot on suuret Suomenmaassa,
liejut sekä lietteet.
"Suo on Suomen sydämessä
viluinen ja arka.
Kunis ei kuulu kuokkijata,
sinis ei siitä sarka.