— Menen kyllä, vakuutti Pietari ja lisäsi: Olkoon asia sitten sovittu. Voimmehan jonkun ajan kuluttua mennä katsomaan, minkälaiseksi myötäkäyminen on miehen muuttanut?
— Kyllä, vastasi Jeesus ajattelevaisesi. Minun on muutenkin mentävä katsomaan tuota kaukaista ja pientä maata sekä siellä elävää kansaa. Voisivat kurjuudessaan pian ruveta luulemaan, että olen heidät unohtanut.
Ja Vapahtajan käsky meni kirkkautena maata kohti saapuen perille köyhän miehen matalaan majaan, kaukaiseen Suomen saloon. Mutta ihmisen sydän oli Jeesuksen kädessä selvänä ja läpinäkyvänä kuin taivaan avaruus, eikä pieninkään piirto ollut häneltä salattu, ja huoaten katseli sitä maailman vapahtaja.
II
Niinpä tapahtuikin sitten köyhän miehen elämässä äkillinen muutos. Kun hän ensi kerran tämän jälkeen meni metsälle, yhdytti hän heti kolme hirveä, jotka sai tapetuksi. Ja siitä alkoi ehtymätön onni kaikessa. Oli otettavana mitä hyvänsä maasta, vedestä ja ilmasta, kaikki tuli saalis kuin tunkien sisään. Pian rikastui mies, hylkäsi pienen töllinsä ja osti komean talon suuresta kylästä. Kun kymmenen vuotta oli näin saanut kuluneeksi, ei hän enää muistanutkaan entistä köyhyyttänsä. Laajoina lainehtivat hänen ympärillään viljapellot, komeasti kumisivat suuren pirtin permantopalkit, ja ylpeänä hallitsi koko tätä rikkauttansa itse isäntä, koko seudun kuulu pohatta.
Näin olivat asiat, kun eräänä harmaana ja sateisena syksyn iltana kylään ilmestyi kaksi vanhaa ja repaleista miestä, jotka arkaillen kävelivät pitkin raittia ja näyttivät miettivän, mistä uskaltaisi pyytää yösijaa. Jo aikoi toinen heistä kolkuttaa muutaman köyhän näköisen talon ovelle, kun toinen häntä kielsi, sanoen:
— Älä mene. Tuolla näkyy olevan oikein suuri ja rikas talo. Mennään sinne, sillä sieltä saamme varmaankin hyvän yösijan, ehkäpä ruokaakin runsaasti. Mutta Pietari - sillä hänhän se oli - näytti epäröivän ja arveli:
— Tiedä heidät, rikkaat, ottavatko tällaisia kerjäläisiä yöksi luokseen. Köyhä aina paremmin köyhää auttaa.
Silloin hänen toverinsa, joka oli Jeesus, hymähti ja sanoi:
— Etkö näe, että tuo rikas on se entinen sinun puoltamasi köyhä mies, josta oikein menit takuuseen? Paikallaan on siis, että sopimuksen mukaan menemme tarkastamaan, minkälainen hänestä on tullut. Sinäpä olet vastuussa, että velkamiehemme nyt meistä huolta pitää.