Rakas Veljeni!
Kajaanista lähtiissäni oli Mehiläisen ja muien kera niin äiä toimittamista, etten ennättänyt matkalle päästä, kun vasta 16 Syyskuuta. Aikomukseni oli Kiannan pappilasta Sinulle kirjottaa, vaan hupenipa se aika siinä niin, ettei saanut tolkkuun. Nyt vasta täältä Uhtuen kylästä saan toivoni täytetyksi ja samassa vähin kertoa matkani ensi alkeista, kun jo olenki pian kaksi kuukautta Venäjän puolella ollut. Tässä kylässä yksin olen jo lähes 3 viikkoa viipynyt ja kirjotellut, mitä on sattunut runoja, lauluja, tarinoita, sanalaskuja, arvuutuksia, outoja sanoja ja muita senlaisia. Taitaispa jos vielä kaheksi kuukaueksi olla kirjottamista tässä kylässä, erittäinki tarinoissa eli saarnoissa, jolla nimellä niitä myös täällä mainitaan ja joista ei näytä loppua heti saavan; vaan kuitenki olen päättänyt lähteä tänäpänä muitaki kyliä katsomaan. Sanalaskuja ja arvuutuksia on jo niin keräytynyt, että uusille enää ei saa siaa entisissä kirjoissa, jonka tähen pitää ruveta entisiä vähitellen selvään kirjottamaan. Kalevalaan on myös tullut montaki lisäystä. Tästä lähen nyt esinnä Tuoppajärven kylilöihin, siitä Pääjärven, Kantalahen ja Imantran seutuloille. Helmikuussa arvattavasti olen Kuolan kaupungissa, josta taasen lähen jälelle etsimään kyliä ja paikkoja, jotka mennessä jäivät käymättä. Lopulla Huhtikuuta taian tulla Kemin kaupunkiin Vienameren rannalla ja siitä lähen poikki meren Vienan eli Arkangelin kaupunkiin. Sitä vähä kuuluu yhtäläiseen kulettavan, ettei siinä pitkää aikaa menne'kän, ennenkun taasen olen tällä puolen merta ja alotan kulkea halkimaisin Nurmeksen pitäjän rajoille. Niin siitä sitte alan astua pitkin rajaa Laatokan meren rannoille ja vähin Aunuksen Läänissäki käytyäni, lähteä Suomen Karjalan ja Viipurin läänin halki Helsinkiin, johon taian Lokakuun aikoina tulevana syyssä päästä. Sillä tavalla olen aikonut matkata, enkä ulommaksi yritellä, kun missä selvää suomea puhutaan.
Mutta nyt mitä en ni muista, josta tällä kerralla kirjottaisin, kuin että viimmesessä kirjotuksessasi pyysit minunki sanomaan, miltä hoti näyttäisi aviisissa Hels[ing]fors Morgonblad luettava ruotsal. kääntö Kalevalan 15:nestä runosta. Hyvinpä näyttää onnistuneen ja toivotettava asia olisi, saaha kaikki runot niin somasti käännetyksi. Muutamia erehyksiä siinä taisi olla, vaan ei monta. Niin esim. v. 19 sana valvatti ei ollut juuri oikein käätty, sillä se merkitsee sitä, ketä uotetaan, oikein unta saamatta eli valvomalla uotetaan (morsianta); v. 22 viikon merkitsee yhteisesti pitempää aikaa, uskottavasti venäläisestä sanasta vekj suomeen tullut; v. 82 polvemmaksi, pitkäksi, epätietoseksi ajaksi; v. 86 laklut, diminut. sanasta lakla, sorsan, sotkan eli allinsukuinen vesilintu; v. 228 Karsina uunipuolus pirtistä ja myös kellarihuone pirtin lattian alla, johon ovi muurin vierestä käypi. Viimmeisen arkin lähetetyistä ouvommista sanoista, panen tätä kirjotusta seuraavaksi. Stud. Cajanilta, joka tähän asti tämän syksyn on minua Venäjän puolella matkatessani seurannut ja hartaasti kysellyt kaikkia outoja sanoja, taiat tulevana vuonna Hels[ingi]ssä soaha joitakuita selvityksiä Kalevalassa ja hyvinpä minultaki, jos Kuolaan taikka Vienaan kirjotat. Mehiläisestä kirjotin jo viimmen, jotta sihen toivoisin Sinulta jotai apua. Ennen lähtöäni Kajaanista laitin sihen kirjotusta hyväsesti noin puoleksi vuoeksi ja Kuolasta taian soaha jotai lisäksi lähettää, vaan en tahtoisi'kan sillä aikoani kovin viivytellä. Voi hyvin. — Veljellinen ystäväsi
Elias Lönnrot.
4.
Luutnantti Örnhjelmille.
(Konsepti.)
Uhut, 24 p:nä marraskuuta 1836.
Nyt olen tullut lähemmä 10 peninkulman päähän Suomen rajalta ja aion huomenna matkustaa edelleen. Sitä ennen tahdon ylioppilas Cajanin mukana, joka huomenna alkaa paluumatkansa Kajaaniin, lähettää terveisiä Sinulle ja vaimollesi, koska en kuitenkaan pitkään aikaan toiste voine sitä tehdä. Miten on nykyä Kajaanin yhteiskunnallisten olojen laita? Melkoisesti huolissani läksin sieltä kuultuani, että tuo jo muutenkin pieni seuraelämäpiiri oli välien rikkoutumisesta hajaantunut. — Suokoon Jumala kuitenkin meille kaikille edelleen terveyttä. Hyvin köyhää maa kuuluu olevan täällä pohjoiseen; en kuitenkaan luule nälkään kuolevani, sillä aina toisen pitää voida elää siinä, missä toisenkin. — Eräällä tehtävällä minun täytyy vaivata Sinua; pyydän nimittäin Sinua ostamaan kopallisen hyviä heiniä ja säilyttämään ne Kajaanin talvimarkkinoihin sekä silloin antamaan ne Enonsuusta kotoisin olevalle venäläiselle talonpojalle Dmitreille. Minä ynnä Cajan näet asuimme hänen talossaan viikon päivät, eikä hän ottanut siitä maksua, vaan teki sen sopimuksen, että talvimarkkinoilla saisi pienehkön kopan hyviä heiniä. Neuvoin häntä menemään sinun luoksesi, minkä vuoksi minun nyt, suorittaakseni tämän kunniavelan, täytyy vaivata Sinua. Voudilta saat siihen rahoja. Ellei heiniä missään olisi saatavissa, niin pyydä sitten, että Polvilasta annetaan. Jää hyvästi.
5.