(Konsepti; suomeksi.)
Törmänen, 1 Tammikuussa, 1837.
Tuskin uskotkan edl. — Siitä erottuani matkasin esinnä Ohtaan 48 virstaa — Pistojärvelle 15 — Suvannolle 20 — Makariin 6 — Tuhkalaan 6 — Katoslammille 8 — Akkalaan 8 — Suureen järveen 30 — Vaarakylään 10 — Skiittaan 12 — Pyhään saareen t. Monasteriin 8, sieltä taasen Skiittaan 8 — Vaarakylään 12 — Käpäliin 25 — Suvannolle 32 — Närhilään 10 — Multijärveen 15 — Kuusamon kirkolle 40. Niin olen päälle 300 virstan (303) sitte erottuamme matkannut, osittain hevosella, osittain jalan, osittain hiihtämällä. Makarista nimittäin ostin kaksi hyvää asetta: sukset ta puukon, vaikkei ni kumpaa enää ole minulla. Sillä puukon vaihon Pyhässä Saaressa parempaan ja sukset unohin erähään taloon rajan poikki Kuusamoon päästyäni. Sitä ennen niillä kuitenki hiihin ylehensä 60 virstaa, jotta joutivatpa unohtuaki. Katoslammilta Suureen järveen hiihtäessäni oli 30 v. aivan umpea ja vähällä olin sillä taipaleella väsyä. Ilman oppaatta en kyllä lähtenytkän, vaan hänki, eräs sotapalvelosta karannut, täällä piilossa elelevä mies, ei ollut suuresti parempi minua. Illaksi pääsimä toki kylään ja yövyimä Tuhkaispapin Homan luoksi. Jos muistat Jaakkosen Jyvälahessa, niin jopa kyllä arvaatki helposti, mimmoinen mies tämä pappi Homa oli. Esiksi ni hän ei laskenut minua kylyyn, ennen muien kylvettyä, vaikka oppaani, pahapäivänen karkuri, kyllä pääsi toisten kera. Sitte kumarteli hän kummikseni puolen iltaa ja viimmeksi sano, että hänen vanhat savustuneet Slavonskan kieliset kirjat olivat Gretjseskan [= kreikan] kieltä. Skiitassa tapasin äskenmainitun Jaakkosenki veljentyttäret, jotka vaativat minua sekä Venäjän kirjoja lukemaan, että Karjalan lauluja laulamaan tai pilliä soittamaan. Heiän opettajansa eli hoitajansa oli aivan ummikko Venäläisakka vai liekö alkuansa ollutki jotai herrasväen laatua. Koko Skiitta näköänsä ei ole parempi kun muukan Venäjän puolinen kylä pitkin erästä Tuoppajärven lahta. Kirkko ei millän merkillinen. Pyhä saari pian samalainen. Päällysmiehen sanottiin kaiken maailman kielet osaavan, Vaan Suomen, Ruotsin, Saksan ja Latinan kieli vet ei taia näihin kaiken maailman kieliin kuulua, sillä ne olivat eli ainaki näkyivät olevan hänelle tuntemattomia. Yhen yön vaan olinki koko Saaressa, joka minusta enemmin oli rosvonpesän, kun monasterin muotonen. Heti tultuani oli miehiä ympärilläni, jotka kysyivät, jos minulla ei olisi viinaa myödä, johon kuuluvat kovin ahnaita olevan. Sitte oli moniaalla, kun kuuli tohtariksi, samaa asiata kanssani toimitettava kuin Vasken kamarissa Paanajärven piissarilla. Hän vei minun kotihinsa, näytteli siellä näytettävänsä ja anto palkaksi kaksi luukkoa (sipulia). Kirkossa kävin kahestiki, vaan siitä ei ni ole mitä erinomaista sanottavaa. Pimiä esti ikoniaki [= pyhäin kuvia] näkemästä, vähä niitä olisi ollutki katseltavaa. Vaarakylässä mennessäni olin kaksi päivää Joukkosen talossa. Talo oli vähä parempi ja eläjämpi muita taloja näillä seuduin, jonka tähden siinä taasen söin tarpeeni. Sekä ukko että akka itset elivät vielä, vaan liiatenki akka usein erikamarissa, jossa taisi aikansa molimalla [= rukouksissa] viettää. Minä koko kornitsassa en ni käyny. Heillä oli neljä poikaa, jokanen naisella ja naiset elossa. Kolme pojista nykyjään olivat laukkukaupalla Ruotsissa, neljäs vanhin kotona. Vasta oli talosta Kieretissä (elonmyönti paikassa Vienameren rannalla) käyty; kai niitä jauhoja, joita sieltä oli tuotu, myötiin yhtäläiseen toisille kylässä 3 ruplaan 6 riunaan puuta. Ukkoa piti minnain [= miniäin] palvella kuni muinenki patriarkhaa, jalat jaksaa [= riisua] iltasilla, aamusilla sukat, kengät ta muut vaatteet hänelle kantaa. Vähä ennen minua lähti hän uuelleen Kierettiin ja oli oikein lysti katsoa minunki, kuinka häntä matkalle varustettiin, rekeen katettiin edl., josta kaikesta minnöillä oli paljonki työtä. Nuorimmalla pojalla oli esinnä ollut Hämeestä tuuma naia, vaan kuinka sitte lie asia kääntynyt, kuitenki kotimaastaan nainut. Kumma asia että tytöt Suomesta lähtisivät tänne ouoille maille, eikö heiän ainaki hoti olisi parempi kotimaalla. Ei Turkuun mene, joka kotona naiaan taikka: laiska lappihin menevi, veltto vettä soutamahan.
Vaarakylästä otin hevosen Käpäliin, huononen kylä, noin kymmen talonen. Siinä talossa, jota parahimmaksi kehuttiin, en tahtonut saaha ni mitä ruokaa. Kalarokkaa kyllä keitettiin kyytimiehelleni, vaan kun pyysin minäi siitä maksoa vastaan vähä kuppihini saaha, vastasi emäntä: "anna vieras esinnä syö, jos mitä jää". Sitte syötyämme meni kyytimieheni kylään ja akka, joka yksin oli koissa, toimitteli ilta askareitaan. Niin yksin pirtissä oleva pistin tupakkaa piippuun ja aion huvikseni vetää muutamia savuja. Mutta siitäpä olin koko yömajani menettää. Emäntä sisääntultua, vaikka kyllä ennätinki piipun suustani saaha, tunsi savun ja sano: "ettekö ole tupakkaa juoneet? jos vaan tupakkaa juotta, niin kyllä sitte emme kauan sovi yhessä pirtissä olemaan". Olisinki mennyt toiseen taloon, vaan ne eivät olleet sitä paremmat. Muutamassa jo kävinki katsomassa, vaan siinä oli surkia elämä; ei ni mitä syöä paitsi tähkiä ja kalalientä. Akka siitä lupasiki lähtiä Skiittaan sanoen: "eikö hoti saaren vieroon minua otettaisi!" Skiitassa nimittäin saavat naiset Saaresta miilostia (elatusta) 25 ruplaa vuoessa, jota kuitenki moittivat vähäksi, eikä riittäväksi. Oli sinne muuan akka Suomestaki tullut ja Saaren vieroon ruvennut. Hänellä oli poika Saaressa raatajamiehenä. — Koko Käpälin kylä ilman kuuluu poronvarkaita täynnä olevan. Toinen toisensa porot ovat jo niin tuiki syöneet, ettei kuulu enää ni mitä syötävätä niistä olevan. Ei sanottu päälle kahen talon koko kylässä olevan, joissa matkamieskän saisi omansa liikuttamatta pitää. Ei paljoa paremmaksi sanottu Tuhkalankan kylää, johon sitte tulin. Erähällä talonpojalla, Kuisma nimeltään, oli siinä kasakkapaimen kesän yli ollut. Syksyllä oli tämä kerran vähä sairaaksi tullut. Kuisma rupesi tohtariksi, anto keittää vettä ja valo kiehuvata vettä ratin läpi kurkkuun. Siitä mies paikalla kuoli arvattavasti ja sitäpä Kuisma toivoki, koska sillä tavalla pääsi hänelle kesän palkkaa maksamasta. Saman Kuisman satun minäi näkemään, sulokielinen, liukas mies eli ukko. — Makarissa eli eräs Kuusamonki mies akkanensa ja kolmine lapsinensa. Hän oli tänne muuttaunut täällä paremmin rauhassa saaha poroja varastella ja syöä. — Suvannolla on Roton talo rikas leivältä. Kuuluu vanhoja jyviä olevan aitta täynnä liikuttamatta. Vaan niitä ei liikuta'kan, ostaa uutta Kieretistä sekä syöäkseen, että myöäkseen. Alkua näiden rikkauteen en ni ole kuullut, jos li[e]nevät kunniallisesti rikastuneet, vaan usiammista muista kuuluu toisin. Sanotaan siitä ensin elämään päässeen, että ampuvat kaksi karkulaista Venäjän maasta, joilla oli paljo rahaa ollut. Nämät olivat ensin jolle kulle vaaralle kylästä paenneet ja kun luulivatki jo kaukana kylistä itsensä olevan, tulen tehneet, siihen nukkuneet. Niin näkivät Roton 3 veljestä tulen, tulivat edl. Niin sanotaan Larin veljesten sillä tavaransa saaneen että osiksi pettivät Moskovan porvareita, joilta ottivat suuria velkoja ja heittivät maksamatta, osiksi jonkun palon aikana Vienan kaupungissa varastelivat, mitä käsiin sattu. Äsken mainitun Joukkosen myös sanotaan Suomen talonpoikia pettäneen, velkoja maksamatta heittäneen ja sillä rikastuneen. Oli niistä keräjiäki käyty, vaan Venäjän laki ei kuulu ni mitä voivan siinä asiassa. Viimmeinen päätös Vienasta oli tullut semmoinen, että Joukkosen pitäisi maksaa viisi ruplaa vuosittain veloistaan, vaan joka ei tee täyttä kasvuakan; kuinkapa pääsumman ompi? Muien rikkauesta olen myös paljo kuullut, ei hyvää paljon, koska pettäjän tavalla aina ovat alun saaneet ja maakunnan vääryttämällä eli rasittamalla enentäneet. Suvannolta kyyitsi eräs akka minua esinnä Närhiin ja siitä meiän puolelle rajoa Mullijärveen. Akan kanssa tielläni piin paljoki pakinata erinomattain vieroon koskevista, joissa hän oli hyvin typerä. Ei ni tiennyt J[uma]lan 10:stä käskystään mitä. Kun toinen elo kohtasi minua taas rajan poikki päästyäni. Olinpa kun kotona. Täällä olen nyt asunut viisi neljännystä kirkolta eräässä talossa, jonka vanha muori aikonansa on mamsellista talon emännäksi ruvennut. Voi jos niin useinki rupiaisivat! Ainaki olen havannut semmoisten taloin paremmin kun muien voivan. Ja vielä siitä lähtisi talonpoikain hyväksi aina enemmin oppia kun muulla tavalla herrasväeltä ottavat. Tämäki mainittu muori kehu heillä ei ruunulle ei muille velkaa olevan. Tässä olen nyt kolmatta viikkoa selvään kirjotellut arvuutteita ja muita kirjotuksiani. Seuraavassa kirjassa on touustettu [= toteutettu], mitä meillä oli Uhtuossa puheena. Vie se itse Vaseniukselle.
17.
Konsuli Vaseniukselle.
(Konsepti)
Törmänen, 1 p:nä tammikuitta 1837.
Ylioppilas J. Fr. Cajan, joka juuri itse tuonee perille tämän kirjeen, pyysi että Herra Konsulille suosittaisin häntä saamaan jonkinlaista muista kielistä suomeen suoritettavaa käännöstyötä. Tämän suosituksen saatan, jos Herra Konsoli muuten suvaitsee ottaa sitä huomioon, mitä suurimmalla mielihyvällä hänelle antaa. Ollen syntynyt suomalaisella seudulla, missä kieltä puhtaasti puhutaan, hän on sitäpaitsi opiskelun kautta saavuttanut perinpohjaisen ja laajemman kielentaidon sekä harjoituksen kautta helppouden käyttää sitä kirjallisesti. Jos siis Herra Konsulin tarvitsisi jotain suomeksi käännättää, niin sellaista vallan varmasti saattaa uskoa mainitulle ylioppilas Cajanille. Niukkojen varojensa vuoksi ja voidakseen oleskella Helsingissä hän sanoo olevan pakon uhrata päivästään muutamia tunteja joko puhtaaksikirjoittamiseen tai j.n.e.
18.