25.
[Hajanaisia muistiinpanoja, y.m.; alk. suomeksi.]
Kaikki ristit: selkä koilliseen, rinta keväpäivänlaskuun, kokka toinen suveen, toinen pohjoiseen.
Sepään — sevätä = halata. "Montako Jumalata?" — "Ken heille luvun anto; kun kerranki oli 7 kuormaa Moskovasta Piiterih tuotu."
"A mitä räähkää sii Ivana uot laatinut?" — "A kävin mie hepoon." Pappi siitä itkemään. "Kovinpa sivulla, henkiisä kormelitsa se hepo sääliksi kävi" [Ehkä luettava: K. siulla, henki-isä, k., s. h. s. k.] (sääli siitä hevosta tuli). (hepo = tamma; -ponen, comm. generis —-).
Heikkilässä.
Kolmatta polvea mie hänestä olen. Hän esiisäni oli Sotkamosta ja ensimmäisiä, ku tänne talon rakenti. Kotalappi sillon vielä ympärillä eleli. — Hyö ei suvattu lantalaisia [= suomalaisia]. Taioillaan vastusta tehtiin. Koskentalossa (paikalla) sillon eli lappalaisia. Kerranki isoisäni oli kaskea leikannut. Oli hänellä kasakka, joka näki, mitä muut ei nähneet. Niin jäätä myöten näki paljo väkeä koskelta tulemaan. Hän siitä outti, kunne'ka olivat rannalta maalle nosta, siitä vastustamaan. Niin karkotti kaikki paniainsa päälle. Siitä koko lappalaispere kuoli — Isäntä itse heti jälkeen matkalla.
Sinkka — Kävelys — Kinttaset —- Tjsesterka — Ristinen — Paikkaset
— Koroli — Käsivetelys — Naittajaiset. [= Kisain nimiä.]
— Mieronpirtti — Sjotjska (Staarosta) — Tuli mies, kannettiin poroja syöneen, kaksi miestä ampuneen. Siitä hänellä rangastukseksi jalkohin kumarrella.
Heikkilässä. Niin J[umal]a laati, jotta minä kuitenki isäin maalle pääsin. Olin tässä jo kasakkana Törmäisellä, vaimoni entisellä miehellä. Siitä hän kuoli, niin 4 vuotta vielä olin sitte, hän minua rupesi tahtomaan. Niin tulin. Kolme kertaa hengenvaarassa. Kerran patvesta (puusta) maahan, lehmiä kävin etsimässä. Pää eellä miun. Kiviä toinen puoli, portahani toisella puolella jo ajattelin mennessäni: hyvä tulisi, kun tästä putoaisi. Siinä minkä lien maannut, jo havasin. Näin päivän nousemillansa. Mieli täyellään, vaan en voinut jäsentä liikuttaa. Koettelin enkö voisi varvastahan liikuttaa; jo vähän liikku. Siitä vasemessa jalassa, jo vasenta kättäi edl., viimmen vedimme karjatielle mahallani. Siitä pääsin kotiin. Oli pyörtyä vaimoni kun näki minun niin hankaloitsevan. Toisen kerran savea kävin tytärteni kera veneellä. Savikorvolla istuin, he ni soutivat, Ankara tuuli. Ajattelin eikö hoti kerran pohjaaki tule. Tuli viimmen. — Kolmannen kerran metsässä venelaitoja veistämässä, kirveellä jalkaani löin. Vetäysin palveelle. Siinä yön. Aamulla tultiin hakemaan.