20.
[Päiväkirjasta.]
Jaakkima, 17 p:nä huhtikuuta 1841.
Mitteleminen, mittaaminen on temppu, jonka suomalainen rahvas tekee useissa taudeissa, kohtauksissa ja muissa (tilaisuuksissa), milloin ei tiedetä muita ehdottoman varmoja parannuskeinoja. Peukalon ja etusormen välisellä vaaksan- eli korttelinmitalla mittaillaan järjestänsä potilaan ruumis, vasemman jalan isostavarpaasta oikean käden peukaloon, sekä oikean jalan isostavarpaasta vasemman käden peukaloon, niin että mittaukset käyvät ristiin navan kohdalla; samanlainen mittaus toimitetaan selän puolella alhaalta alottaen. Vielä tehokkaammin vaikuttaa mittaus, kun se toimitetaan leipälapiolla, ja kaikkein tehokkaimmin, kun se tapahtuu ruumiskirstun palasilla (tai kuolleen luilla). Mittaus toimitetaan mieluimmin reppänän alla tuvassa tai paikassa, missä ruumista on pidetty. — Animaalista magnetismia.
Hiereleminen, hierominen on toinen parannustemppu, joka toimitetaan saunassa siten, että peukalolla ja muilla sormilla nipistellään kaikkia ruumiin kohtia, etenkin sellaisia, missä on jänteitä (viipuloita, vimpeleitä). Hierojattaret näyttävät luulevan, että nämä jänteet ovat joitakin asiaankuulumattomia kovettumia, ja he nypistelevät niitä tarmon takaa. "Kylläpä on teissäki (teiänki ruumiissa) viipuloita". Hierontaa kestää puoli tuntia.
Satu.
(Alkup. suomeksi.)
Repo ja Pakkanen löivät veikan, ettei saisi pakkanen, jos kuinka yrittäisi, revolle mitään. Pakkanen rupesi kovaksi, että jo kaikki varpuset ja harakatki kuoli. Jo viimein repoki tunsi, eikä saattanut juosta jäykistyksestä. Niin viskautu tien viereen pitkäksi ja sano: huh hellettä, vaan pakkanen kun kuuli helteestä valittavan, heitti samassa palelemisensa ajatellen, ei mitään revolle voivansa, vaan suotta vaivaavan itsensä.
Poika pakkanen kerskasi itsensäkin voivan miehen tappaa, jota aika pakkanen ei sanonut uskovansa. Niin löivät veikan. Poika pakkanen rupesi palelemaan, ja kun mies siitä ei ollut millänsäkään, niin viimen tunkeusi poveen. Vaan sielläpä kuoli pian itse. Kuka lie veikan maksanut? — Poika p[akkanen] kerskasi jo tappaneensa miehen. Aika pakkanen kysyi: minlaisen? Kerjäläisukon. — Sen kyllä taisit tappaa, vaan mene'pä tapa oikea talonpoika nahkaturkissaan. — Niin meni ja sai jo mainitun lopun.
"Spanska Flugan'issa", sectio antepenultimassa, on muun muassa lausuttuna se arvelu, että rahvaan runoniekat olisivat kykenevät virsien sepittämiseen. Mutta siihen he eivät kelpaa, sillä eivätpä he edes osaa käyttää kieltä, kun ryhtyvät virsiä sepittämään. Tai ainakin on sitten suomalaiseen virsi-metriikkaan vallan toiset lait kuin tähänastiset saatettava voimaan.