Vielä olen täällä Laukossa ja viivyn täällä vielä niin kauan, että jos Sinulla on jotakin tärkeää kirjoittamista, kirje vielä saattaa tavata minut täällä.
Venäjän Historian, Sananlaskut ja "Suomeen" tulevat lappalaislauseet lähetän, jos en aikaisemmin, niin ainakin ylioppilas Törngrenin muassa. Viime viikolla kävin Kyröskoskella soutaen ja jalan. Laukosta sinne ei ole matkaa enempää kuin viisi peninkulmaa, ja jos tahtoo kulkea jalan, ei ole edes niinkään pitkältä. Terveisiä vaimollesi ja omaisillesi.
Tuus
Elias Lönnrot.
Lisensiaatti Törnegrenin muassa lähetin pari viikkoa sitten korvausta hukkuneen käsikirjoituksen sijaan. Luultavasti hän sen jo on perille jättänyt.
24.
Kyrön-matka.
[Ei oikeastaan ollut keräys- eikä tutkimusretkiä, vaan pieni virkistysmatka kesken kirjallisia töitä tutkimusmatkain välillä. Siihen nähden kuvaus siitä voitaneen ottaa mukaan, täydentämään aukkoa, joka muuten syntyisi Aunuksen ja seuraavan matkan välille.]
Päätöksemme tehdä Laukosta toivioretki Kyröskoskelle saatoimme viimeinkin panna täytäntöön. Kello 10 aamupäivällä elokuun 24;ntenä läksimme liikkeelle Jaakkaanlahdesta pienellä veneellä, joka vähää ennen matkaamme oli sinne tuotu puutarhan rannasta. Laukossa on oikeastaan kolme maallenousupaikkaa: puutarhan ranta, Kallioranta ja Jaakkaa. Ensinmainittua, joka on kaakkoon pihasta parin sadan askeleen päässä, käyttävät Vesilahdesta tulevat veneet, ja siinä pidetään, paitsi useita pieniä veneitä, suurta seitsensoutuista kirkkovenettä, joka vallan vastoin lakia ja yleistä tapaa lepää arkipäivinä ja tekee työtä lepopäivinä. Mutta kun tämä sapatinrikkominen tapahtuu pyhää tarkoitusta varten, niin olisi ohimennen sanoen väärin siitä tuomita venettä; sitä pikemmin voi verrata mieheen, joka itse ei voinut uskoa, mutta joka hartioillaan kantoi uskovaisia kahlauspaikan yli siten ansaitaksensa autuuden. Tehköön se yhä edelleen työtänsä sunnuntaisin, ja havaittakoon ne, joita se kantaa, kerran yhtä vanhurskaiksi ja yhtä viattomiksi kuin se! — Kaksi viimemainittua maallenousupaikkaa on niiden käytettävinä, jotka Tampereelta, Pirkkalasta ja muutamista Vesilahden kylistä vesitse kulkevat Laukkoon. Kallioranta on lännen ja länsipohjan välillä 3-4 sadan jalan päässä pihasta [Toiseen paperiin, johon L. on nähtävästi alkanut kirjoittaa tätä matkamuistelmaa uudelleen lopulliseen muotoonsa, hän on lisännyt tähän kohtaan: "Tältä Kallioltahan tai, kuten jotkut kertojat ovat tietävinään, hiukan tuonnempaa, Laukon muinainen isäntä, Klaus Kurki, kun oli perättömästä epäluulosta polttanut rouvansa, nuoren Eliinan, ja Vapahtaja itse persoonallisesti oli ilmoittanut hänelle tämän viattomuuden, oli ajaa karauttanut järveen ja sinne hukuttaunut.">[ ja Jaakkaa kahta vertaa etempänä niityn takana pohjoisessa. Nämä molemmat paikat erottaa toisistaan näpeän virstan pituinen, tiheämetsäinen Päidenniemi, mutta puutarhan rannasta ne molemmat erottaa se kannas, jolle Laukon kartano on rakennettu ja joka laajenee runsaasti puolen peninkulman pituiseksi niemimaaksi itään Laukosta. Mitä nyt kaikella tällä on tekemistä Kyrön-matkan kanssa, kysynee lukija hieman tyytymättömänä. Mutta kärsivällisyyttä! Eihän mitään taloa rakenneta ilman tarpeellista perustusta, ja matkakertomuksessa täytyy olla mainittuna matkan lähtökohta. Kolmen miehen — ylioppilaat Adolf Törngren, — Frans von Becker ja allekirjoittanut — lykkäsimme veneen vesille Jaakkaasta, ja kun oli myötätuuli, käytettiin veneen etukeulaan kiinnitettyä koivunlimoa purjeena. Hyvää vauhtia kiidimme ulos lahdesta, jätimme pian vasemmalle puolelle metsäisen Päidenniemen ja korkean, muinoin vaaramista rikkaan Summassaaren oikealle. Soudimme sitten Palhon saarten ohi oikealta puolelta, Anian niemen taas jääden [soutajan] vasemmalle kädelle, ja saavuimme päivällisaikaan Kaivantaan, kaitaan virtaiseen salmeen, joka on toinen reitti, mitä myöten Vesilahden järvet ja niistä viimeksi Sorvanselkä laskevat vetensä Pirkkalan järveen. Toinen, Vuolteen l. Sotkansalmi on runsaan virstan päässä Kaivannasta, niin että Luoto niminen saari on kummankin vesistöjen yhtymiskohdan välillä. Päivä oli mitä lämpimin, minkä vuoksi päätimme uida. Luodon rantaan saavuttuamme tämän päätöksen heti panimmekin täytäntöön. Olimme nyt kulkeneet peninkulman matkan Laukosta, ja jäljellä oli 3/4 peninkulmaa Sankilan rustholliin, jonka omistaja on rovastinrouva Bohm ja jossa hän sekä tuomarinrouva von Knorring ynnä heidän omaisensa asuvat. Koko Sankilan väki oli edellisellä viikolla käynyt Laukossa onnittelemassa sen isäntää hänen nimi- ja syntymäpäivänään, jolloin hän täytti 69:nnen ikävuotensa. Silloin meitä oli pyydetty tulemaan katsojiksi näytäntöön, jonka Pirkkalan vallassäätyläiset 24 päivänä aikoivat toimeenpanna. Toverini nousivat sen tähden maihin Sankilassa, sieltä Sankilan herrasväen kanssa mennäkseen Raholaan, jossa tilaisuutta varten sovitettu teatterihuone oli. Minä allekirjoittanut, arvellen nähneeni kylliksi kaikenlaisia näytelmiä maailmassa, päätin sen sijaan viettää iltapäivän ja yön kauniilla Nokian rälssitilalla, jolla tätä nykyä on sama omistaja kuin Laukolla. Talo on eteläpuolella Nokian virtaa, muutaman kivenheiton päässä samannimisen kosken yläpuolella. Viheriöivän lehtimetsän ylitse näkee matkan päästä virran toiselta puolelta yläosan Pirkkalan pitäjän uutta kivikirkkoa, ja lähempänä kuin tämä, on eräällä niemellä Viikin herraskartano, korkeintain puolen virstan päässä Nokiasta. Jos jättää Viikin kartanon vasemmalle ja luo katseensa suoraan alempana olevan niemen poikki, avautuu itäänpäin mitä kaunein näköala Pirkkalan järvelle, jossa on siroitettuina useita lehtimetsää kasvavia saaria. Ensin näkee Nokian virran yläosan, jossa keskellä virtaa on pieni saari, sitten Viikin alapuolella olevan niemen ja sitten peninkulman pituisen järven saarineen; sen toisessa päässä on vapaakaupunki Tampere, jota ei kuitenkaan näe täältä. Pian kuitenkin olen nyt kyllikseni katsellut tätä näköalaa, kun jo pari tuntia olen odottanut matkakumppaneitani kotia näytäntöhuveista ja sen tähden joka rivin kirjoitettuani olen luonut silmäni samalle järvelle. Tuottaakseni silmilleni lepoa tästä alituisesta katselemisesta, läksin kävelemään avaraan, runsasvaraiseen puutarhaan. Kulkiessani erästä käytävää pitkin, kuulin jonkun huutavan nimeäni. Katsahdin taakseni, ottaakseni selville, mistä ääni tuli, mutta en voinut huomata muita eläviä olentoja kuin muutamia vasikoita, ja minun täytyi siis uskoa, että ne olivat minut tunteneet, kuu sitävastoin vähää ennen olin luullut, että näytännössä olijat olivat palanneet minun sitä aikaisemmin huomaamatta. Edellinen yöni oli ollut niin uneton, etten moneen aikaan sellaista ollut viettänyt. Eipä paljoa puuttunut, etten nähnyt kummituksia, ainakin luulin monta kertaa kuulevani niitä. — Teatterissa käyneet palasivat noin 3:n aikaan iltapäivällä, seurassaan ylioppilas Reinholm, joka hänkin aikoi käydä Kyrössä. Becker oli vallan surkean näköinen, nenä punaisena ja silmät vettä vuotavina, — seurauksia nuhasta ja yönvalvonnasta, vaikka me selittelimme niitä muiden seikkojen seurauksiksi. Sinä päivänä ei hänen ollut ajattelemistakaan matkan jatkamista, minkä vuoksi päätimme odottaa seuraavaan. Beckerin silmät olivat seuraavana päivänä samanlaiset tai huonommat kuin edellisenä, jonka vuoksi hänen täytyi jäädä meistä jäljelle. Me muut ajoimme ensin Haapaniemeen peninkulmaa mukiinmenevää ratastietä. Metsää, vainioita, kyliä — Haaviston kylä virran toisella puolella — ja paljo veräjiä. — Haapaniemestä 1 1/2 virstaa Kuloveden poikki Siuron sahalle ja myllylle. Sieltä jalan Miharin lahtea kiertäen peninkulman matkan päässä olevaan Mahnalaan. Ensin on neljännespeninkulman päässä Siurosta oikealla kädellä Hasa. Vesitie olisi ollut paria virstaa lyhyempi. Polut olivat mukiinmeneviä ja niiden varsilla oli torppia ja taloja. Lopuksi 1 1/2 virstaa maantietä. — Miharin oja ja silta. — Mahnalassa joimme kahvia. — Kyrön kirkolle peninkulma maantietä — mäkistä. — Kyrön vesijakso — ensin Alhoselkä, sitten Laitilan ja Kyrön joet — on vasemmalla puolella tietä, joskus metsikön peittämänä. Kirkolta 4 virstaa koskelle, puoleksi maantietä, puoleksi huonoa myllytietä. Pappilansilta joen poikki virstan matkan päässä kirkolta. Koski kiertelee idästä länteen tai oikeammin koillisesta lounaaseen. Ensimäinen kolmasosa koskea syöksyy 45 asteen kulmana ja näytti ensin, matkan päästä nähdessämme sen, lämpiämässä olevalta saunalta, joka on savun peitossa. Sen molemmin puolin on korkeita kallioita ja hiekkamäkiä, joiden harjoilla kasvan metsää. Toiset kaksi kolmannesta koskea ovat, lukuunottamatta vähäistä jyrkempää askelmaa, loivemmat putoukseltaan. Jyrkempi putous kulkee oikeastaan kahta uraa, joista pohjois- tai luodepuolella oleva leveämpi nyt oli vaan parin sylen levyinen, mutta on kevättulvien aikana enempää kuin kahta vertaa leveämpi. Toinen ura kulki vuoren yli ja siinä vaahdoten hyppeli juuri niin paljo vettä, että kolme myllyä siitä sai riittämään asti. Molempien koskenhaarojen välillä korkea kalliosaari. Pohjoispuolella kaikkiaan 6 myllyä, 4 jyrkimmän putouksen partaalla ja vastaisella rannalla 3. — Mylly- eli mylläritorppia useita.
Oupphörligt ses du ila: o när får du engång hvila! Andras fart tar engång slut, du blott hvilar aldrig ut.
[Suomeksi melkein kuin: