Veljesi
Elias Lönnrot,

6.

Akademikko Sjögrenille.

Petroskoi, 21 p:nä maaliskuuta 1841.

Korkeasti kunnioitettu ja laajamaineinen Herra Kolleegineuvos!

Sen matkan Venäjän-Lappiin, josta minulla oli kunnia viime kesänä mainita Teille, olen nyt ottanut jo tehdäkseni. Mutta vaikka jo enemmän kuin kaksi kuukautta sitten läksin Kajaanista, en vielä ole ehtinyt etemmäksi kuin tänne Petroskoihin. Olin aikonut jo viime syksynä lähteä tälle matkalle, mutta minua tuli odottamattani Kajaaniin tervehtimään pastori Stockfleth, joka siellä viiden viikon ajan opiskeli suomea ja sieltä seurasi minua Ilomantsiin, mistä hän, minun saatuani kahdeksan viikkoa olla hänen seurassaan, palasi Kajaanin, Oulun ja Tornion kautta Lappiin. Minä taas läksin Aunuksen suomalaisten luo Salmiin, Tulomajärveen, Veskelykseen ja Säämäjärveen, joilla seuduin jonkun aikaa olen tutkinut heidän murrettaan ja monasti ollut harmissani sen venäjän-sekaisuudesta. Jos kohta suomenkieli onkin kovin rumentunutta Turun seuduilla, se on kuitenkin verrattomasti puhtaampaa kuin tämä Aunuksen kieli. Säämäjärven papilta sain v. 1804 slavonilaisilla kirjakkeilla painetun aunuksenkielisen katkismuksen. Sen kieli on seuraavanlaista; Ensimäine kysyndu. Midämyö sinä sanottos ristikansu? — Sanon: Sidämyö, mi minä uskon jumalah meiän spaasale syndyle, i pien hänen pyhitetyn sakonan. — Toinen kysyndu. Mih opastav ristitysen viero? — Sanon: Opastov joga toves, i joga hyvän laaindah i mill väljättu sanottu kniigois pagisioin i apostoloin; a lyhembi raadi minun mustondah kai se kirjutottu lujas vieros meiän ristikansoin, kudam luja mieles pien, i konsu pidän se sill manerille lugen: uskon yhteh jumalah isäh, i muidu. — — Näin jotenkin kuului tämä eriskummainen teksti papin tulkitsemana. Elatiivi-sijan pääte -ta näyttää kokonaan menneen hukkaan, ja kun inessiivin päätteessä oleva a niinikään on jäänyt pois, ovat molemmat sijat nyt samanlaiset ja päättyvät s:ään. Konsonantti-yhtymät mb, nd, ht (hd) y.m. pysyvät enimmäkseen muuttumattomina silloinkin kun tavu tulee suljetuksi. Minun ei vielä ole onnistunut tässä murteessa huomata jälkiäkään personaali-suffikseista. Mutta useiden alkuperäisten omituisuuksien olemassaolon olen aika-ajoin pannut merkille. Niinpä esim. karjalaista monikonpäätettä -loita käytetään yksitavuisissakin sanoissa: suoloita, työläitä (= soita, töitä), sitäpaitsi tapaa sellaisia diminutiiveja kuin kivilöinen, mäkilöinen, jokiloinen y.m., jotka luultavasti itse ovat johtuneet kielessä ennestään olevista diminutiiveistä kiviö, mäkilö, jokilo. Useampitavuisistakin a-päätteisistä adjektiiveista komparatiivi usein muodostuu e:llä: pohatembat, matalembat pro pohatammat, matalammat. Pois sanaa vastaa kaikkialla ääreh, josta virolainen sana ärra luultavasti on johtunut; sanotaan myös järelle, järille eikä jälelle, jälille, kuten virossa järrele. Rahvas sanoo kieltänsä erotukseksi suomen kielestä lyvvin kieleksi. Tämän sanan nominatiivi on luultavasti lyyti — ainakin olen joskus kuullut tätä kansaa sanottavan lyytiköiksi, lyytikköläisiksi. — Lyyti sana taas johtunee venäläisestä ljudi sanasta.

Parin päivän kuluttua lähden täältä taas maalle ja luulen toukokuun alussa olevani Kemissä, sieltä ensi avovedellä matkustaakseni Arkangeliin. Koko kesän aion viettää Venäjän-Lapissa ja sitä seuraavan talven Norjan-Lapissa. Jos olisi olemassa kieliopillisia tai muita apuneuvoja samojeedein kielen opiskelemiseen, olisin halukas ensin muutamaksi kuukaudeksi lähtemään lähimpien samojeedein luo, mutta niin neuvottomana kuin nykyä sinne tulisin, en saattaisi paljoa oppia heidän kielestään siinä lyhyessä ajassa, jonka siellä voisin viipyä. Mutta jos olisi olemassa jonkunlainen samojeedin kielioppi tai joku muu kirja tällä kielellä, ja jos ne olisivat saatavissa kirjakaupasta, pyydän Teitä hyväntahtoisesti lähettämään sen minulle Arkangeliin, missä vielä toukokuun keskivaiheilla tulen oleskelemaan. Tässä tapauksessa pyydän Teitä siitä vastaiseksi suorittamaan maksun. Lappalaisia kirjoja on minulla varattuna joltisestikkin, ja olen saanut pastori Stockflethilta lupauksen, että hän lähettää minulle toisia Arkangeliin.

Pyydän sanomaan terveisiä Kolleegineuvoksettavelle ja olen edelleen

kunnioittaen
nöyrin palvelijanne
Elias Lönnrot.

J.K. Rahvaassa tavallinen Venäjän kirkon ristimänimien lyhentäminen näyttää tukevan sitä ajatusta, että kreikanusko ennen on ollut Suomessa sangen laajalti levinneenä. Paikannimet, sellaiset kuin Sakkola, Ahtola, Mikitta, Kostala, Harola, Hurola, Vakkala, Kuismavaara, Larila, Larinsaari, Kesterinsaari, Toppana, Nastola, Jormas, Jormaa y.m. tuntuvat johtuvan venäläisistä ristimänimistä; Sakko (Zacharias), Ahto (Autonomus), Mikittä (Nicetas), Kosta (Constantinus), Haro (Chariton), Huro (Gurij), Vakka (Vakaa), Kuisma (Kosmus), Lari (Hilarion), Nesteri (Nestor), Toppana (Stephanus), Nasto (Anastasius), Jorma ja Jormu (Hermolaus).