Tartto, 24 p:nä elokuuta 1844.
Rakas Veli!
Kun nyt taas epäilemättä olet Viipurissa, lähetän sinne tämän tervehdyskirjeeni. Viime kuukausien kuluessa aioinkin Sinulle kirjoittaa, mutta lykkäsin sen aina toistaiseksi, kun en varmaan tietänyt, missä silloin oleskelit, Nurmeksessa, Kajaanissa vai Viipurissa. Varmaankin muilta olet jo kuullut, että olen matkustanut tänne Viroon. Täällä Tartossa olen jo puolentoista kuukautta tutkinut viroa ja etenkin viron kielioppia, joka nyt vihdoinkin on alkanut selvitä minulle. Etenkin sen tähden on minun näissä opinnoissa oltava tarkka, että vastedes, jos joskus siihen saan aikaa, voisin tällä taholla olla valmistautunut työhön, jota usein olen ajatellut, nimittäin vertailevan suomen, viron, vepsän ja lapin kieliopin kirjoittamiseen. Sen verran saksaa näyttää täkäläinen saksalainen ympäristö minuun mättävän, että voin kirjoittaa sellaisen teoksen saksaksi, jollei sen julkaiseminen ruotsiksi kannattaisi.
{Täkäläiset virolaisuuden ystävät ovat eri mieltä viron sukulaisuudesta suomen kanssa, toiset kun pitävät sitä suomen tyttärenä, toiset sen sisarena. Minä puolestani olen taipuvampi jälkimäiseen mielipiteeseen, kun näet kahdesta pahasta, pilatusta sisaresta ja lapsesta, kernaammin valitsee edellisen. Jopa on pälkähtänyt muutamien päähän pitää muuatta hyvin turmeltunutta viron murretta, nimittäin liivin kieltä, jota jokunen sata Salis-joen suulla ja Angernin rannikolla asuvaa henkeä puhuu, kaikkien suomalaisten kielien tai suomalaisheimojen kielien kantaäitinä. — Kuitenkin on harrastus viime aikoina enemmän kääntynyt kielen filologiseen muovailemiseen. Viime vuosina on ilmestynyt kaksittainkin viron kielen muoto-oppeja, toinen erään pastori Ahrensin, toinen Fählmannin julkaisema. Viimemainittu asuu täällä Tartossa; hän on usein käynyt luonani ja opettanut minulle viroa. Uutta virolaista sanakirjaa varten on täkäläisellä Oppineiden Seuralla suuria keräelmiä, jotka minä olen päättänyt kopioida, ja olen jo siihen pyytänyt ja saanut luvan. —
Missä suhteessa viro pääasiallisesti eroaa suomesta? a) Vokaalisointu puuttuu kokonaan, minkä vuoksi sanan jälkitavuissa on yksinomaan kovia vokaaleja, b) Pronominaali-suffikseja ei ole, paitsi muutamissa harvoissa sanoissa, missä kolmannen persoonan suffiksi esiintyy, mutta nämä sanat ovat poikkeuksetta muuttuneet adverbeiksi, c) Nominatiivi päättyy useimmissa sanoissa konsonanttiin silloin kuin se suomessa päättyy vokaaliin; ainoastaan milloin kaksitavuisissa sanoissa korollinen vokaali on lyhyt, päätteenä on vokaali, ja sama on laita adessiivin, ablatiivin, inessiivin ja elatiivin, ja erityisissä tapauksissa myös infinitiivinkin. d) Komitatiivia, instruktiivia, prolatiivia ja essiiviä ei ole, mutta niiden sijaan on muuan terminatiivi-sija, esim. rinnani, rintaan asti, polveni, polveen asti, sekä -ga-päätteinen sija, joka lähinnä vastaa suomen komitatiivia, esim. käega, kädellä, Jumalaga, Jumalan kanssa, e) Monikolla on, lukuunottamatta nominatiivia, tavallisesti kaksinkertaiset sijat, joista toisella sarjalla on erityinen kollektiivinen merkitys, f) Verbeillä ei ole konjunktiivin preesensiä, optatiivia eikä refleksiivistä taivutusta, ja ne ovat muutenkin suomen verbejä köyhemmät (infinitiivin sijojen, johdannaisten puolesta), g) Sanoissa tapahtuu usein sisäheitto, esim. nuhtlen, nuhtelen, viimne, viimeinen; tütred, [tyttäret], kambrid, [kamarit]; tämäkin riippuu korosta ja heittyneen vokaalin viereisistä konsonanteista, h) Viron täytyy useimmiten turvautua partikkeliin, milloin suomi voi käyttää gerundioita ja partisipeja. i) Adjektiivi jää muutamissa tapauksissa taipumatta, ja passiivin partisipin preteeriti on aina taipumaton j.n.e. Ainoastaan lyhemmyys on virolla etuna suomen rinnalla. Kun virossa on monta yksitavuista sanaa, jotka suomessa ovat kaksitavuiset, viro sopii paljoa paremmin uudenaikaiseen runouteen} ja konsonanttiset päätteet yksitavuisiin loppusointuihin. Viro on trokeista kieltä, minkä vuoksi sijapääte usein jätetään pois ja pitkä vokaali lyhennetään, milloin sana sijapäätteen liityttyä muuttuisi daktyyliseksi tai pitkän vokaalin kautta spondeiseksi. Sama on lapin laita. — {Virolainen kirjallisuus on samoin kuin suomalainen — köyhä. Kuitenkin on olemassa useita hyvänpuoleisia kansankirjoja, joita palattuani olen aikonut ruveta suomeksi muokkailemaan.
Koska sanakirja-työ — nimittäin kopioiminen — vie ainakin puolentoista kuukautta, ja kun sitäpaitsi pariksi viikoksi olen aikonut matkustaa lättiläiselle rajalle, voidakseni siellä paremmin tarkastaa viron Tarton-puolista murretta, niin tulen näillä seuduilla vielä viipymään pari kuukautta} ja toivon siis mitä pikimmin postissa saavani Sinulta moniaita rivejä. Jos olet käynyt Kajaanissa, niin ilahuta minua sikäläisilläkin uutisilla. En ole 4-5 kuukauteen kuullut mitään sieltä, enkä tähän saakka ole Virossa-oloni aikana saanut riviäkään Suomesta, kun olen laiminlyönyt ilmoittaa olopaikkaani ystävilleni. {Koska paluuni kotimaahan kaikesta päättäen ei voi tapahtua ennen loka- tai marraskuuta, on hyvin mahdollista, että minun on palaaminen Pietarin tai Viipurin kautta. Kotia palattuani aion asettua yhteen paikkaan kahdeksi vuodeksi ja} ["Saimassa" jatkuu: "koettaa, kuinka pitkälle suomen sanakirjan työssä siten kerkiän. Sitten kait minun taas on tehtävä muutamia kuukausia kestävä virkistysmatka Lappiin tai vepsäläisten luo, niin että jaksan istua jäljellä olevat kaksi vuotta.">[ tehdä sanakirjaa, mutta en vielä tiedä, olenko tekevä sen Kajaanissa vai olenko koko virkalomani ajaksi muuttava Kuopioon, missä kuitenkin joskus paremmin voisi virkistyä toverien parissa. Mikä Sinun mielestäsi olisi parempi? — Cedervaller pyysi minulta lupaa lainata joitakuita kohtia Mehiläisestä painatettaviksensa. Tässä se nyt seuraa:
[Mainittu luvanantokirjoitus].
Painotarkastus-virastoon jätetään kaikki kirjoitukset leimaamattomalle paperille laadittuina, joten tämä siis kelvannee. — Kuitenkin hänen tulee antaa minulle muutamia kappaleita ilmaiseksi; sen voit hänelle mainita.
Tervehdi rouvaasi, Ahrenbergia rouvineen, Ignatiusta, Judenia ja muita tuttavia.
Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.