Eilen kävin sitäpaitsi katsomassa kaupungin merkillisyyksiä. Olin muun muassa "savotassa" [ruukissa], joka on eteläpuolella varsinaista kaupunkia, ja jonka siitä erottaa oja. Mutta siellä en nähnyt muuta merkillistä kuin sulatettua rautaa sekä sen valamista erityisiin upokkaisiin; sitten palasin sieltä. Tämä savotta on kuin toinen kaupunki, yhtä laaja.
Diakonin, isäntäni, perheen ruokajärjestys on seuraava: kello 8 aamulla 2-3 kuppia kahvia tai 4-5 kuppia teetä, tai joskus kumpaakin. Sitten kello 1 leipää, kalalientä ja kalaa — kiiskiä, joskus madetta ja ahventa. Sitten kello kuusi 5-6 kuppia teetä ja kello 8 tai 9 illallista, joka kauttaaltaan on päivällisen kaltainen. Itse he aamulla nukkuvat kello 8:an, paitsi silloin kun diakonin aikaisemmin täytyy mennä kirkkoon. Mutta näinä päivinä hän on ollut kirkkosairas ja kirjoittanut jonkunlaista saarnaa, joka hänen ensi sunnuntaina on pidettävä kirkossa. Sillä hän on vaivannut minua enemmän kuin millään muulla, sillä melkein joka uuden rivin kirjoitettuaan hän lukee koko saarnan alusta, saadakseen aina lähinnä seuraavan rivin oikeaan yhteyteen kokonaisuuden kanssa. Jos hän siis kirjoittaa 10-12 riviä vuorokaudessa, niin saa kuulla hänen toistelevan saarnaansa yhtä monta kertaa. Kaikeksi onneksi se ei vielä ole pitempi kuin että kaikki on lopussa neljä minuuttia kestäneen lukemisen jälkeen.
9.
[Päiväkirjasta.]
Veskelys, 26 p:nä maaliskuuta 1841.
Lyvvinkielessä en ole kuullut adessiivia käytettävän paikallisessa merkityksessä, vaan ainoastaan possessiivisessa ja mediatiivisessa. Minull on hyvä hebonen, ajoi hebosell; mutta: venet ajelehti järves (ei järvellä). Hiero (= kylä) on järven rannas (ei rannalla). Illatiivi; kyläh, rantah; inessiivi, elatiivi: kyläs, randas (muotoja: kyläst, randast ei kuule); datiivi: kyläl, randal (tuskin koskaan: kylält, randalt); — jalgan musikka matkaa. Praeterlatiivi: kylätse, randatse. Genitiivi; kylän, randan. — Andan, andat, andab, infinit. andada, maksada, vetädä, seisoda. — Sikä — siellä; täkä = täällä; kier, gen. kieran = kerta, kerran; dielo l. djelo = asia (ascha); saara = haara (tiensaara); hiero = kylä; tjsuura = puoli; parttu, sylty = partta, syltä; kerdu = kerta; j.n.e.; oiked, korked, gen. oikedan, korkedan = oikea, korkea; — lakedat suot. — Possessiivi-sufTikseista tuskin on jälkiäkään, vaan sanotaan: minun poika, minun poigal [g:n yläpuolelle kirjoitettu j, g:tä pois pyyhkimättä] — poikani, pojallani; — reki, regen; joki, jogen. — Yleensä tämä lyvvinkieli on suuressa määrin venäläisillä sanoilla sekoitettua, jos kohta ani harva suomalaisien kylien rahvaasta ymmärtää venättä. Se on väliasteena viron kieleen.
10.
(Päiväkirjaata.)
Veskelys, 27 p:nä maaliskuuta [1841].
Nyt siis olen kulkenut yhdeksän peninkulmaa tänne takaisin. Tamozhnoi ei nytkään ole kotona, vaan minun täytyy odottaa häntä, tiesi kuinka kauan. Talonpoika Gustrief Viitanassa puhui Petroskoin oppilaitoksista. Sekä kimnaasista että seminaarista, hän sanoi, voi päästä Pietarin yliopistoon. Mutta se, mitä viimemainitussa opetetaan on niin ylevää, että monen pää ei sitä kestä. Useimmat tulevat mielenvikaan. Ainoastaan harvoilla on se onni, että tämän välttävät, mutta niitä on ani harvoja.