Alkaisi mielihywissään kannelta soittaa Wäinämöinen, waan makaapi wielä meren pohjassa kanteleensa. Saapi rautasen harawan, annaksen merta haroamaan, ei keksi kaonnutta soittoa. Kotia tiellä kuulee koiwun itkewän. Kysyttyä, mitä itki, wastaa koiwu pahoja päiwiä itkewänsä ja kertoilee kaiken mielalansa. Kieltää itkemästä Wäinämöinen wielä iloksi huolten muuttuwan. Laatii paikalla kanteleksi, saapi tammesta naulat ja kielet laulawan neien hiwuksista. Niin istuu uutta kanteletta soittamaan, eikä ollut, jota soitollansa ei saanut liikutetuksi.
Waka wanha WäinämöinenArwelewi aiwossansa:"Jo nyt soitanto käwisi,Ilon teentä kelpoaisi,5. Näillä pienillä pihoilla,Kapehilla käytäwillä,Waan on kantelo kaonnut,Iloni ikäti mennyt;Waan on kantelo kaonnut,10. Iloni ikäti mennyt,Kalasehen kartanohon,Lohisehen louhikkohon,Ahin hauin haltioille,Wellamon ikiwäelle.15. Harwon Ahti antanewi,Kun on kerran keksinynnä."Waka wanha WäinämöinenMeni sepponsa pajahan,Sanan wirkko, noin nimesi:20. "Oi sie seppo Ilmarinen!Tao rautanen harawa,Warsi waskinen walaos,Jolla ma meret haroanLaposille aallot lasken,25. Saaha harppu hauinluinen,Kantele kalanewänen,Kalasesta kartanosta,Lohisesta louhikosta."Se on seppo Ilmarinen,30. Takoja iän ikuinen,Tako rautasen harawan,Warren waskisen wanuwi;Tako piit satoa syltä,Warren wiittä walmisteli.35. Siitä wanha WäinämöinenOtti rautasen harawan,Läksi selwille wesille,Ulapoille aukeille;Harawoipi rannan raiskat,40. Ruowon ruusut, kaislan kaikutTukulle meret tukusi,Laposille lasketteli.Eipä löynnyt, ei tawannut,Hauinluista harppuansa,45. Iki mennyttä iloa,Kaounutta kanteletta.Siitä wanha WäinämöinenJo kohin kotia astuAlla päin, pahoilla mielin,50. Kaiken kalella kypärin.Niin aholla seisotaksen,Katseleksen, kuunteleksen,Kuuli koiwun itkewänsä,Puun wisan wetistelewän.55. Kysytteli, lausutteli:"Mit' itket wihanta koiwu,Wesalehti wierettelet,Wyöhyt walkia walitat?Ei sua sotahan wieä,60. Ei tahota tappelohon."Koiwu taiten wastaeli.Puu wisanen wieretteli:"Niin ne muutamat sanowi,Moniahat arwelewi,65. Eläwän minun ilossa,Riemussa remuelewan;Minä hoikka huolissani,Ikäwissäni ilotsen,Panen pakkopäiwissäni.70. Typeryyttä tyhjä itken,Wajouttani walitan;Kun olen kowin osaton,Tuiki waiwanen waraton,Näillä paikoilla pahoilla,75. Lakeilla laitumilla.Useinpa minun polosen,Usein polon alasen,Paimenet pahat kesälläPuhki wiiltäwät pukuni,80. Halki mahalasen mahani.Usein minä polonen,Usein polon alanen,Näillä paikoilla pahoilla,Lakehilla laitumilla,85. Karsitahan kaskipuiksi,Pinopuiksi pilkutahun,Kolmasti tänä kesänä,Tänä suurena suwena,Miehet allani asuiwat,90. Kirwestänsä kitkuttiwat,Mun polosen pään waralle,Warten kauloa katalan.Tuota itken tuon ikäni,Puhki polweni murehin,95. Kun olen kowin osaton,Tuiki waiwanen waraton,Kowan ilman kohtelossa,Talwen tullessa tukelan.Jopa aina aikaisin100. Murhe muowon muuttelewi,Huoli päätäni panewi,Kaswot käypi kalweheksi,Muistellessa mustat päiwät,Pahat ajat arwellessa.105. Siitä tuuli tuskat tuopi,Pakkanen pahimmat päiwät;Tuuli turkkia tuhuwi,Lempo lehet leikkoawi,Jotta aiwan alastonna110. Palelen pahalla säällä,Pakkasen pahan käsissä,Koprissa kowan wihurin."Sano wanha Wäinämöinen:"El' itke wihanta koiwu,115. Wesalehti wierettele,Wyöhyt walkia walita.Saan ma itkusi iloksi,Murehesi muuksi muutan,Käännän huolesi huwiksi."120. Siitä wanha WäinämöinenWeisti käyreä wisasta,Koppoa kowasta puusta,Kanteletta koiwuesta.Weisteli kesäsen päiwän,125. Kalkutteli kanteletta,Nenässä utusen niemen,Päässä saaren terhenisen.Saip' on koppa kanteletta,Emäpuu iloa uutta,130. Koppa koiwusta lujasta,Emäpuu wisaperästä.Siitä wanha WäinämöinenItse tuon sanoiksi wirkki:"Tuoss' on koppa kanteletta,135. Emäpuu iki iloa,On koppa kowasta puusta,Emäpuu wisaperästä;Mistä naulat saatanehe,Piättimet perittänehe?"140. Kaswo tammi tanhualla,Puu pitkä pihan perällä,Tammessa tasaset oksat,Joka oksalla omena,Omenalla kultapyörä,145. Kultapyörällä käkönen.Niin käki kukahtelewiWirkaten sanoa wiisi,Kukahellen kuuennenki.Kuita suusta kumpuawi,150. Hopia walahtelewi,Kultaselle kunnahalle,Hopeaiselle mäelle.Siit' on naulat kantelehen,Piättimet wisaperähän.155. Waka wanha WäinämöinenSiitä noin sanoiksi wirkki:"Nyt on naulat kantelessa,Piättimet wisaperässä,Käen kullan kukkumasta,160. Hopiaisen huolinnasta;Wielä uupuwi wähäsen,Wiittä kieltä kanteloinen;Mistä kielet saatanehe,Jouhet jouatettanehe?"165. Itki immikkö aholla,Nuori neitonen norolla;Eipä impi itkenynnä,Ei warsin ilonnukkana.Laulo iltansa kuluksi,170. Auringon alimenoksi,Miehen toiwossa tulewan,Sulhon saawan suosiossa.Waka wanha WäinämöinenKuulewi kujertelewan,175. Lapsukaisen laulelewan;Sanan wirkko, noin nimesi:"Anna impi hapsiasi,Neitonen hiwuksiasi;Tuo minulle hiwusta wiisi,180. Kuusi hastasi kuleta,Saisin kielet kantelehen,Äänyet iki ilohon."Anto impi hapsiansa,Neitonen hiwuksiansa;185. Antopa hiwusta wiisi,Kuusi hastansa kuletti.Siit' on kielet kantelessa,Äänyet iki ilossa.Siitä wanha Wäinämöinen190. Itse rupesi runoille,Istuwi ilon teolle,Kiwiselle portahalle,Petäjäisen pienan päähän,Rahin rautasen nenähän.195. Sowitteli soittoansa,Laaitteli lauluansa,Pani soiton soittamahan,Laski äänen laulamahan.Jop' on wirkki puu wisanen,200. Wesalehti leikittäwi,Kukkuwi käkösen kulta,Hiwus impyen ilosi.Sormin soitti Wäinämöinen,Kielin kanterwo pakasi;205. Notkot nousi, mäet aleni,Ylähäiset maat aleni,Alahaiset maat yleni,Wuoret waskiset wawahti,Kaikki kalliot kajahti,210. Kannot hyppi kankahilla,Kiwet rannalla rakoili,Mäellä pelmusi petäjät.Kuuluwi soria soitto,Kuulu kuutehen kylähän,215. Pitäjähän seitsemähän.Lintuja liki tuhattaLenti luoksi Wäinämöisen,Luoksi laulajan urohon.Kotka kun kotona kuuli220. Sen sulosen Suomen soiton,Heitti pentunsa pesähän,Lenti mailta wierahilta,Kanteletta kuulemahan,Iloa imehtimähän.225. Korwen ukko koirinensaTanssiwi tasajalassa,Tehessä isän iloa,Soitellessa Wäinämöisen.Siinä wanha Wäinämöinen230. Kyllä soitteli somasti,Kajahutti kaunihisti;Kun han soitteli kotona,Huonehessa honkasessa,Niin katot kajahteliwat,235. Ikkunat ilotteliwat,Silta soitti sorsanluinen,Laki kultanen kulisi.Kun han kulki kuusikossa,Waelti petäikössä,240. Kuusoset kumartelihen,Männyt määllä kääntelihen,Käpöset keolla wieri,Hawut juurelle hajosi.Kun han liikahti lehossa,245. Lehot leikkiä pitiwät;Kun han astahti aholle,Kukat kulkiwat kutuhun,Wesat nuoret notkahteli.
[Kolmekymmenes Runo.]
Wäinämöinen ja Joukahainen tapaawat toinen toisensa tiellä. Joukahainen itsensä parempana pitäwä ei wäistä ja alkaa kaikenlaisia kertoella, josta ymmärtäisi toinenki jo ylemämmän kohanneensa. Wasta wiimmen Joukahaisen maailman alkutöitä muistellessa sanoo Wäinämöinenki tietonsa, itsensä näissä töissä osallisna olleen. Wieläkänä ei heittäwä Joukahainen uhkaa Wäinämöisen laululla woittaa. Tästä syäntyy Wäinämöinen ja laulaa paikalla kainaloista asti maan sisähän Joukahaisen. Jo tuskautuwa Joukahainen rukoilee Wäinämöistä itsiänsä wapahuttamaan luwaten esinnä muita ja wiimmen ainoan sisarensa lunnaaksi. Päästää miehen Wäinämöinen. Joukahainen itkien kotiin, äitillensä kertoo jo sisarensa Wäinämöiselle luwanneen. Ei olewan itkettäwätä, emo, jo kauan toiwoneensakin Wäinämöistä langoksensa.
Waka wanha WäinämöinenMatkojansa mittelewi,Toinen nuori JoukahainenAjoa suhuttelewi.5. Tulit tiellä wastatusten,Rahis puuttu rahkehesen,Aisa aisahan takellu,Wemmel wempelen nenähän.Wesi tippu wempelestä,10. Raswa rahkehen nenästä.Siinä seiso Wäinämöinen,Itse tuon sanoiksi wirkki:"Siirry tieltä Joukahainen,Sie olet nuorempi minua."15. Se on nuori JoukahainenSanan wirkko, noin nimesi:"Wähä miehen nuoruesta,Nuoruesta, wanhuesta,Kenpä tieolta parempi,20. Sen on tiellä seisominen;Kenpä tieolta wähempi,Sen on tieltä siirtyminen."Sano wanha Wäinämöinen:"Kun ollet tieolta enämpi,25. Sano korwin kuullakseni,Mitäpäs enemmän tieät."Sano nuori Joukahainen:"Tieänpä minä jotaki:Pohjola porolla kynti,30. Etelä emähewolla,Takalappi tarwahalla.Siiall' on siliät pellot,Tawilla laki tasanen;Hyw' on hylkehen eleä,35. Joopi wettä wiereltänsä,Luotahan lohia syöpi,Siwultansa siikasia.Hauki hallalla kutewi,Suukonna kowalla säällä;40. Ahwen arka märkähäntäSykysyt sywillä uipi,Kesät kuiwilla kutewi;Käypi särki säärtä lyöen,Lohi konstin koipiellen."45. Sillon wanha WäinämöinenItse tuon sanoiksi wirkki:"Niin mitä enemmän tieät,Ulommaksi arwaelet?"Sano nuori Joukahainen:50. "Tieän siitäki etemmä,Ulommaksi arwaelen:Puut pitkät Pisan mäellä,Hongat Hornan kalliolla.Paju on puita ensimmäinen,55. Paju puita, mätäs maita,Kiiskinen ween kaloja,Ilman lintuja tiainen,Kyytöläinen käärmehiä.Tulen synty taiwosesta,60. Wuoresta wetosen synty,Alku rauan ruostehesta."Waka wanha WäinämöinenItse tuon sanoiksi wirkki:"Niin mitä enemmän tieät,65. Ulommaksi arwaelet?Sano tarkkoja tosia,Muisteloita muinosia."Sano nuori Joukahainen:"Tieän kuitenki wähäsen,70. Muistan ajan muutamankinMuistan meret kynnetyksi,Kalahauat kaiwetuksi,Siweret sywennetyksi,Sarkajaot sauotuksi,75. Mäet mullermoitetuksi,Wuoret luowuksi kokohon,Ilman pielet pistetyksi,Taiwon kaaret kannetuksi,Taiwoset tähytetyksi."80. Sillon wanha WäinämöinenItse tuon sanoiksi wirkki:"Lapsen tieto, naisen muisti,Ei ole partasuun urohon.Omat on meret kyntämäni,85. Meren kolkot kuokkimani,Kalahauat kaiwamani,Siweret sywentämäni,Sarkajaot sauomani,Mäet mullermoittamani,90. Kiwet luomani kokohon;Olin ma miessä kolmantenaIlman pieltä pistämässä,Taiwon kaaria kantamassa,Taiwoa tähyttämässä."95. Siinä nuori JoukahainenMurti suuta, wäänti päätä,Murti mustoa hawenta,Itse tuon sanoiksi wirkki:"Tieän wieläki wähäsen,100. Ulommaksi ymmärtelen;Tuonne laulan tuhman miehen,Laulan lastuiksi wesille,Lumpehiksi lainehille."Siitä suuttu Wäinämöinen,105. Siitä suuttu ja häpesi.Itse loihen laulamahan,Sai itse sanelemahan;Ei oo laulut lasten laulut,Lasten laulut, naisten naurut,110. Waan on partasuun urohon,Joit' ei laula kaikki lapset,Eikä poiat puoletkana,Kolmannetkana kosiat,Nykysessä nuorisossa,115. Polwessa ylenewässä.Laulo wanha Wäinämöinen,Järwet läikky, maa järisi,Wuoret waskiset wapisi,Paaet wahwat paukahteli,120. Kiwilinnat liikahteli,Tornit maahan torkahteli,Portit Pohjolan repesi,Ilman kaaret katkieli.Laulo nuoren Joukahaisen,125. Laulo suohon suoniwöistä,Niittuhun nisälihoista,Kainaloista kankahasen.Laulo koiran JoukahaisenKynsin kylmähän kiwehen,130. Hampahin wesihakohon;Laulo jousen JoukahaisenKaariksi wesien päälle;Laulo nuolet JoukahaisenHawukoiksi kiitäwiksi;135. Laulo pystysän kypärinOtawaisten olkapäille;Laulo haljakan sinisenHattaroiksi taiwahalle;Laulo ussakan utusen140. Halki taiwahan tähiksi.Itse nuori JoukahainenJo on suossa suoniwöistä,Niitussa nisälihoista,Kainaloista kankahassa.145. Se siitä hywin pahastu,Toki wiimmen tuskautu,Sanowi sanalla tuolla,Lausu tuolla lausehella:"Oi sie wiisas Wäinämöinen,150. Tietäjä iän ikuinen.Pyörrytä pyhät sanasi,Peräytä lausehesi,Päästä tästä pälkähästä,Tästä seikasta selitä."155. Se on wiisas WäinämöinenItse tuon sanoiksi wirkki:"Niin mitä minulle annat,Kun pyörrän pyhät sanani,Peräytän lauseheni?"160. Sano nuori Joukahainen:"Ompa mulla kaarta kaksi,Toinen tarkka ammunnalta,Toinen lyömähän riwiä;Ota niistä jompikumpi."165. Sano wanha Wäinämöinen:"Katson ma päälle kaariesi;Huolin hurja jousistasi;On kaari itsellänikiKahta mointa kallehimpi,170. Kahta kolmia parempi.Ei ole kaaren kantajaa,Eikä nuolen noutajaa;Mitä annat lunnahaksi?"Sano nuori Joukahainen:175. "On minull' oritta kaksi,Toinen tarkka askelelta,Toinen käymähän ripiä;Ota niistä jompikumpi,Päästä tästä pälkähästä180. Tästä seikasta selitä."Sano wanha Wäinämöinen:"Katson päälle orittesi,Suren sukkajalkojasi;On ori itselläniki185. Kahta kolmia parempi,Wiittä kuutta wirkiämpi,Jonk' on lampi lautasilla,Wesi selwä selkäluilla,Syö se heinät hettehestä,190. Ween pilwestä pitäwi.Ei ole oron ottajoa,Suwikunnan suitsioa,Warsan wiejeä waolle;Mitä annat lunnahaksi?"195. Sano nuori Joukahainen:"On mulla sisar koissa,Jok' on warrelta walittu,Sekä kaunis kaswannolta;Annan ainoan sisaren,200. Lainoan emoni lapsen,Polwiseksi puolisoksi,Wanhan päiwäsi waraksi.Sie pyörrä pyhät sanasi,Peräytä lausehesi,205. Päästä tästä pälkähästä,Tästä seikasta selitä."Sillon wanha WäinämöinenPyörrytti pyhät sanansa,Perähytti lausehensa.210. Itse nuori Joukahainen,Alla päin, pahoilla mielin,Kaiken kallella kypärin,Itkeä wetistelewi,Kotihinsa tullessansa.215. Isä pääty ikkunassaEmo aittojen wajoilla.Emo ennätti kysyä,Waimo wanha tutkaella:"Mitä itket poikueni,220. Waiwan nähtyni walitat?"Sano nuori Joukahainen:"Ohoh maammo kantajani,Oi emo ylentämäni!Ompa syytä itkiällä,225. Waiwoja wetistäjällä.Tuota itken tuon ikäni,Puhki polweni murehin,Annon ainoan sisaren,Lainasin emoni lapsen,230. Wanhalle Wäinämöiselle,Ikuiselle tietäjälle.Annon wanhalle waraksi,Turwaksi tutisewalle."Emo kahta kämmentänsä,235. Hyrehti molempiansa,Sanan wirkko, noin nimesi:"Ellös itke poikueni,Ei ole itettäwiä;Tuota toiwoin tuon ikäni,240. Puhki polweni halasin,Suwukseni suurta miestä,Wäwykseni Wäinämöistä,Laulajoa langokseni."
[Yhesneljättä Runo.]
Wäinämöinen metsässä, wastan taitannassa tapaa Joukahaisen sisaren. Warottaa tyttöä tästälähin waan hänelle mielimään. Tyttö wesisilmissä kotiin, äitillensä kertoo metsässä Kalewaisen tulleen, häntä itsellensä kaswamaan käskeneen. Emo tyttöänsä kieltää millänsäkään olemasta, aittaan menemään ja siellä parahisin waatteisin pukemaan. Tyttö emonsa silmiltä pihalle, siellä yhä itkee wetistelee. Kysywälle emolle mitä yhtäläiseen itki wastaa ennen meren pohjaanki kun wanhalle Wäinämöiselle menewänsä. Niin katosi mereen tytti. Tuli nyt emonki wuoro itkeä; itki jotta kolme kokonaista jokea kyyneleistä kaswo. Waan tytti Wäinämöisen moniaasti onkiessa puuttu kalana onkeen. Wäinämöinen esinnä kyllä ouoksi katsoo, wiimmen luulee loheksi. Ottaa weitsen, alkaa halki leikata, niin kala käsistä luiskahti mereen ja ilmottihen. Pyytää Wäinämöinen wielä toiste tulemaan; ei tullut. Niin Wäinämöinen kylläki murehtii, kun ei älynnyt pitää kauan kaiwattua tyttöä. Wielä unissaki kuwailee jo olewan tytön saamattomassa.
Sisar nuoren Joukahaisen,Ainoa emonsa lapsi,Läksi wastoa metsästä,Wastan päitä warwikosta.5. Taitto wastan taatollensa,Toisen taitto maamollensa,Kolmatta kohotteleksenNuorimmalle weiollensa.Tuli wanha Wäinämöinen,10. Sanan wirkko, noin nimesi:"Kaswa tyttö minussa mielin,Elä muissa nuorisoissa;Kaswa kaioissa somissa,Weny werkawaattehissa,15. Kaswa leiwän kannikalla,Wehnäleiwän wiploisilla."Neiti itkien kotihin,Kallotellen kartanolle.Isä pääty ikkunassa20. Kirweswartta wuolemassa:"Mitä itket tytti raukka,Tytti raukka, neiti nuori?""Ompa syytä itkiällä,Waiwoja wesistäjällä.25. Sitä itken taattoseni,Kirpo risti rinnaltani,Kari wyöstäni karisi;Rinnalta hopiaristi,Kari kulta wyöhyestä."30. Weljekset weräjän suussaLaitioita laatimassa:"Mitä itket sisko raukka,Sisko raukka, neiti nuori?""Ompa syytä itkiällä,35. Waiwoja wesistäjällä.Sitä itken weikkoraukat,Kirpo sormus sormestani,Helmet kaulasta helisi;Kultasormus sormestani,40. Kaulasta hopiahelmet."Sisarekset sillan päässäWyötä kullaista kutowat:"Mitä itket sisko raukka,Sisko raukka, neiti nuori?"45. "Ompa syytä itkiällä,Waiwoja wesistäjällä.Sitä itken siskoraukat,Kirpo kullat kulmiltani,Hopiat hiwuksiltani,50. Sinilangat silmiltäni,Punalangat pääni päältä."Emo aitan kynnykselläWoita kirnussa pesewi:"Mitä itket tytti raukka,55. Tytti raukka, neiti nuori?""Ompa syytä itkiällä,Waiwoja wesistäjällä.Sitä itken maammoseni,Läksin wastoa metsästä,60. Wastan päitä warwikosta;Taiton wastan taatolleni,Toisen taiton maamolleni,Kolmatta kohottelimmaNuorimmalle weiolleni.65. Osmonen norosta nousi,Kalewainen kastemailta:Kaswa neiti minussa mielin,Elä muissa nuorisoissa;Kaswa kaioissa somissa,70. Weny werkawaattehissa,Kaswa leiwän kannikalla,Weny leiwän wiplosilla.""El' oo neiti milläkänä,Emon tuoma tuollakana;75. Astu aittahan mäellä,Kalkuttele kartanolle;Kolm' on aittoa mäellä,Awaos parahin aitta.Syö sie siellä wuosi woita,80. Tulet muita muolahampi;Syö toinen sian lihoa,Tulet muita sirkiämpi;Kolmas kuore kokkaroita,Tulet muita kaunihimpi.85. Siell' on arkku arkun päällä,Lipas lippahan lomassa;Awaos parahin arkku,Kimahuta kirjokansi,Siin' on kuusi kultawyötä,90. Seitsemän sinihamoista.Pane päällesi parainta,Komehinta kaulallesi,Ripeintä rinnoillesi,Warrellesi walkeinta."95. Meni itkien pihalle,Kallotellen kartanolle.Illat itki ikkunassa,Aamut aitan kynnyksellä,Päiwäkauet kartanolla,100. Kuukauet kujaisten suilla.Sanowi sanalla tuolla,Lausu tuolla lausehella:"En minään ennen ollutMustin muita neitosia,105. Kalpeampi ween kaloja,Tulin muita mustemmaksi,Kalpeammaksi kaloja."Meni emo katsomahanKolme yötä oltuansa:110. "Mitä itket tytti raukka,Nuorra saatuna walitat?""Ompa syytä itkiällä,Waiwoja walittajalla;Sitä itken maammoseni,115. En mä wanhalle menisi,Ikiwanhalle waraksi,Turwaksi tutisewalle,Suojaksi sopun kululle;Menisin minä merehen,120. Alle aawojen sywien,Sisareksi siikasille,Weikoksi ween kaloille.Hyw' ompi meressä olla,Alla aaltojen asua,125. Sisarena siikasilla,Weikkona ween kaloilla;Siika silmäni pesisi;Hauki pääni harjoaisi."Meni aittahan mäellä,130. Kallotteli kartannolle.Kolm' on aittoa mäellä,Aukasi parahan aitan.Siell' on arkku arkun päällä,Lipas lippahan lomassa.135. Aukasi parahan arkun,Kimahutti kirjokannen;Löysi kuusi kultawyötä,Seitsemän sinihamoista.Pani kullat kulmillensa,140. Hopiat hiwuksillensa,Sinilangat silmillensä,Punalangat päänsä päälle.Pani päällensä parasta,Kaulallensa kaunihinta,145. Ripehintä rinnoillensa,Warrellensa walkehinta.Siitä syöstihen merehen,Alle aawojen sywien,Sisareksi siikasille,150. Weikoksi ween kaloille.Emo aittahan tulewiKolme yötä oltuansa:"Minn' on saanut tytti raukka?Jo on kuollut tytti raukka;155. Mennyt lietohon merehen,Alle aawojen sywien,Sisareksi siikasille,Weikoksi ween kaloille.Sisarena siiat syöpi,160. Ween kalat weikkonansa."Siitä emo itkemähän,Kyynelwierus wieremähän.Wieri kyynel, wieri toinen,Wieri wetrehet wetensä,165. Ihopäillä itkewillä,Muheilla muotopäillä,Wieri poskille polosen.Wieri kyynel, wieri toinen,Wieri wetrehet wetensä,170. Polosilta poskiltansa,Ripeille rinnoillensa.Wieri kyynel, wieri toinen,Wieri wetrehet wetensä,Ripehiltä rinnoiltansa,175. Hienosille helmoillensa.Wieri kyynel, wieri toinen,Wieri wetrehet wetensä,Hienosilta helmoiltansa,Sulkkusille sukkasille.180. Wieri kyynel, wieri toinen,Wieri wetrehet wetensä,Sulkkusilta sukkasilta,Kautokengän kantasille.Wieri kyynel, wieri toinen,185. Kanto wetrehet wetensä,Kautokengän kantasiltaMaahan alle jalkojensa.Wieri maahan maan hywiksi,Wetehen ween hywiksi.190. Niin kaswo jokea kolmeYhen ihmisen itusta,Yhen immen kyyneleistä.Kaswawi joka jokehenKolme koskea kowoa,195. Yhen ihmisen itusta,Yhen immin kyyneleistä.Kaswo kolmin luotoloitaJoka kosken kuohuwille;Kolmin koiwuja yleni200. Joka luowon partahalle;Sai siitä käkeä kolmeKoiwuloihin kukkumahan.Yksi kukku lemmen, lemmen,Lapselle lemmettömälle,205. Toinen kukku armon, armon,Armottomalle emolle,Kolmas kukku sulhon, sulhon,Sulhottomalle tytölle.Siitä wanha Wäinämöinen210. Oli ongella olia,Käeksellä käänteliä,Nenässä utusen niemen,Päässä saaren terhenisen.Otti ongen taskustansa,215. Wäkärauan wäskystänsä;Ongetteli ongellansa,Takrallansa tarkotteli.Wapa waskinen wapisi,Hopiainen siima sinku,220. Nuora kultanen kulisiJo päiwänä muutamena,Huomenna monikahana,Kala otti onkehensa,Tarttu takrarautahansa.225. Sen weti wenosehensa,Talu talkapohjahansa.Katselewi, kääntelewi,Sanan wirkko, noin nimesi."Mi on kummasen kuwannut?230. Emp' on tuota tunnekkana.Siliähk' on siikaseksi,Kuliahka kuujaseksi,Haliahka haukiseksi,Emätön emäkalaksi,235. Räpylätön hylkeheksi,Ihala imehnoseksi,Pääriwaton neitoseksi,Wyötön Wäinön tyttöseksi,Korwiton kotiomaksi;240. Luonnonko lohikalaksi?"Wyöll' on weitsi Wäinämöisen,Pää hopia huotrassansa,Lohi leikkaellaksensa,Kala palstoin pannaksensa,245. Satronaisiksi saroiksi,Lohisiksi lounahiksi,Paaston ajaksi paloiksi.Alko lohta leikkaella,Weitsin wiilteä kaloa;250. Lohi loiskahti merehen,Kala kirjo kimmeltihen,Pohjasta punasen purren,Emästä eriwenehen.Äsken päätänsä ylenti,255. Oikiata olkapäätä,Wasempia warpahia,Sormia nimettömiä,Wihurilla wiiennellä,Kupehella kuuennella.260. Nosti kättä oikiata,Näytti salkoa wasenta,Seitsemmännellä selällä,Aallolla yheksännellä.Sieltä noin sanoiksi wirkki:265. "Ohoh sinua ukko utran!Kun et tuntenut piteäWeen wiimmeistä tytärtä,Ahin lasta ainokaista,Wellamon wetistä neittä.270. En ollut lohi punanen;Olin sisar Joukahaisen,Kuta pyyit kuun ikäsi,Puhki polwesi halasit.Enk' ollut minä tulewa275. Lohi leikkoallaksesi,Kala wiploin wiilläksesi,Eli palstoin pannaksesi,Aamusiksi atrioiksi,Murkkinaisiksi muruiksi,280. Lohisiksi lounahiksi,Paaston ajaksi paloiksi."Sano wanha Wäinämöinen:"Miksi sie tulit minulle.""Olinpa minä tulewa285. Kainaloiseksi kanaksi,Ikuseksi istujaksi,Polwiseksi puolisoksi.Tulin wanhalle waraksi,Turmaksi tutisewalle,290. Sun sian lewittäjäksi,Pään alasen laskiaksi,Pirtin pienen pyyhkiäksi,Lattian lakasiaksi,Tulen tuojaksi tupahan,295. Walkian wirittäjäksi,Olutkannun kantajaksi,Atrian asettajaksi."Sano wanha WäinämöinenAlla päin pahoilla mielin:300. "Oi sie sisar Joukahaisen.Woi sie tulla toinen kerta."Ei eneä tullukkana,Itse aaltohin aleni.Tuonne waipu wastikänä,305. Ween kalwosta katosi,Kiwen kirjawan sisähän,Maksan karwasen malohon.Siitä wanha WäinämöinenAlla päin pahoilla mielin,310. Kaiken kallella kypärin,Kotihinsa tullessansa,Itse tuon sanoiksi wirkki:"Ohoh hullu hulluuttani,Mieleltä wäheyttäni!315. Olipa minullai mieltä,Ajatusta annettuna,Syäntä suurta surwottuua;Oli ennen aikoinansa,Waan ei nyt nykysin aion.320. Nyt on mieli melkiässä,Ajatukset arwosessa,Kaikki toimi toisialla.Jota toiwoin tuon ikäni,Puhki polweni halasin,325. Äsken tuli onkeheni,Tarttu takrarautahani,Waan en tuntenut piteä,Ween wiimmeistä tytärtä,Ahin lasta ainoata,330. Wellamon wetistä neittä.Sano nyt Untamo unesi,Makuhusi maan wenyjä,Missä Wuojela eläwi,Neiot Wellamon wenywi."335. Sano Untamo unensa,Makuhunsa maan wenyjä:"Tuolla Ahtola asuwi,Neiot Wellamon wenywi,Alla aaltojen sywien,340. Selässä meren sinisen,Kirjawan kiwen sisässä,Maksan karwasen malossa.Siellä Ahtola asuwi,Neiot Wellamon wenywi,345. Pikkusessa pirttisessä,Kamarissa kaitasessa,Saan lukkojen takana,Tuhansin awaimien."