Iloissani laulelen ma, vaikk' on suruvirsi,
Kultani syän on kylmempi, kun jäinen seinähirsi.
Mikä lie mun kullalleni tehnyt uuen mielen,
Muien kanssa kävelee ja istuu muien viereen.
Syämeni on surunen ja pääni alas painuu,
Kun tuo oma kultani muien tykö taipuu.
Sepä minun syämessäni käkösenä kukkuu,
Kun mun oma kultani muien viereen nukkuu.
Ilta tulee, pienet linnut laulamasta lakkaa,