Ei ole vielä yhtään yötä vieressäni maannut.
Kivenviika viserti ja käki kuusessa kukkui,
Muien kullat kulki aina, minun kultani nukkui.
Enpä sure viikon varaa, enkä kultani eroo,
Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon.
Ei ole kultaa minulla, kun en vasta saane,
Ja eikö kohta toivonikin tuonnempana maanne.
Muut ne kaikki kultansa kanssa käyvät käsityksin,