Kun ei kultani kuulukaan ja eikä taia tulla.
Tuollapa minun kultani on Saksanmaalla aina,
Ennen kävi katsomassa joka sunnuntaina.
Kevät tuli, käki kukkui, pienet linnut lauloi,
Minä itken kuikutan ja kylän naiset nauroi.
Kylän naiset naurelevat huokauksiani,
Iloissani muutamat mun luuli laulavani.
Toiset muuttaa mureheni vieläin mustemmaksi,
Minusta he mielellänsä tekisivät kaksi.
Uniki se murehista levottavi monta,