Eikä niin suurta surua ole, ettei ilo voita.
Vielä tämä siivo tyttö nätin pojan löytää,
Vielä kerran kultani kanssa astun vehnäpöytään.
Ei oo sia surunen meiän majassamme;
Päivät kuluu kunnialla, illat aitassamme.
Pojat käyvät kulkemahan illan pimiällä,
Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä.
Illan tullen näille maille pojat kylihin kulkee;